Vieraskolumnit

Lappi kypsyy valtioon

Melkein jokaisesta vaali­tilaisuudesta löytyy henkilö, jonka mielestä koko Lapin tulisi itsenäistyä.

Käytännön lainsäädäntötyötä reilut kolme vuotta tehneenä voin todeta, että yksi järjestelmämme suurimpia ongelmia on sen joustamattomuus. Kun lakiesitys laaditaan, laitetaan koko maa yleensä yhteen ja samaan muottiin, vaikka jokainen maalaisjärjellä varustettu ymmärtää, ettei Helsingissä toimiva ratkaisu monesti toimi huonostikaan Savukoskella tai Utsjoella.

Joustamattomuus ja alueellisten ratkaisujen puute, joita Helsingin ministeriöiden virka­mieskaaderi vastustaa aina jyrkästi, on saanut minussa esiin äärikeskustalaisia piirteitä. Olen alkanut haaveilla Suomesta, jossa eduskunta säätää lait, mutta jossa jokaiselle maakunnalle on annettu laajat valtuudet soveltaa tätä lainsäädäntöä omista lähtökohdistaan antamalla niistä asetuksia.

Ainakin Lapissa tällainen ajattelu saa kannatusta yli puoluerajojen. On ollut hurja huomata, että melkein jokaisesta vaalitilaisuudesta löytyy henkilö, jonka mielestä koko Lapin tulisi itsenäistyä. Joudun näitä henkilöitä toppuuttelemaan – emme me itsenäistä Lappia kyllä halua, mutta laajemman alueellisen itsehallinnon kyllä.

Lapinmaassa ollaan valtioon hyvin kypsinä. Valtio on käytännössä jo vetäytynyt alueelta, eikä valtiollisia palveluita enää mainittavasti ole.

Valtion turvallisuusviran­omaiset saattavat olla satojen kilometrien päässä, kiireettömämmistä palveluista puhumattakaan. Postikaan ei enää tahdo kulkea.

Etelästä sanellut ratkaisut ovat myös usein sellaisia, joita on mahdotonta hyväksyä. Valtion vetäytyessä turuilla ja toreilla puhutaan jo aivan avoimesti Lapin lain paluusta. Se ei ole hyvä asia. Valtion legitimiteetin palauttaminen vaatii nyt ripeitä toimia. Ihmiset kokevat hyvin vahvasti, että valtio ei turvaa ja edistä, vaan pikemminkin rasittaa ja haittaa maakunnan kehittymistä.

Samaan aikaan saamme jatkuvasti kuunnella vapaavuorilaisten tilskutusta. Heidän mukaansa maakuntamme ihmiset ovat pelkkiä etelän elättejä.

Todellisuus on kuitenkin aivan toista. Lapin valtavat luonnonvarat, aiempaakin nopeammin kiihtyvä matkailu­sektori, energiantuotanto, maa-, metsä- ja erätalous sekä vientiteollisuus pitävät tosiasiassa kansantalouttamme pystyssä. Mitä voisimmekaan vielä saada aikaan, jos meillä olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa itse itseämme koskettavaan päätöksentekoon?

Päätöksenteon läheisyysperi­aate on kirjattu kauniisti keskeiseksi periaatteeksi myös Euroopan unionissa. Tosiasiassa se on kuitenkin unohdettu. Lappilaisia kyllä kuunnellaan, kun erilaisia päätöksiä valmistellaan, mutta tosiasiallinen kuuleminen jää usein vähälle. Paras tieto paikallisten ihmisten asioista on heillä itsellään, ei etelän kabineteissa, vaikka siellä niin usein toisin kuvitellaan.

Suomessa valta on hyvin vahvasti keskittynyt ja asemat ovat tiukasti betonoidut. Muutoksen saaminen ei ole helppoa, mutta sitä kannattaa yrittää.

Meidän tulee saada päättää nykyistä enemmän itse itseämme koskettavista asioista eikä hyväksyä ratkaisuja, joissa ääntämme ei kuulla.

Suomi on laaja ja olo­suhteiltaan hyvin erilainen maa. Tämä on pakko tunnustaa myös päätöksenteossa.

Laajempi alueellinen itsehallinto olisi myös keino lopettaa erilaisten alueiden ja seutujen välinen vastakkainasettelu, joka on muodostunut politiikassa leimalliseksi.

Vahvat itsehallinnolliset alueet, joissa päätöksiä tehtäisiin niiden omista lähtökohdista, voisivat luoda umpeen erityisesti maaseudun ja kaupunkien välille muodostunutta kuilua. Tätäkään ei varmasti kukaan vastusta. Aika on kypsä alueiden kohtalon ottamiseksi niiden omiin käsiin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Perussuomalaiset ja keskustan Kärnä: Sitran raportti "itseruoskintaa", "vitsi" ja "hippi-ideologiaa"

Mikko Kärnä pohtii keskustan nimen muuttamista: "Yksi vaihtoehto voisi olla aluedemokraattinen keskustapuolue"

Mikko Kärnä: Anne Bernerin päätös on "niin häpeällinen, etten oikein tiedä, miten päin tässä pitäisi olla – kokoomus pettää aina"