Vieraskolumnit

Esikuva vai liian vanha?

Päättäjiin kohdistuu muutostilanteissa poikkeuksellista huomiota.

Teollisuusliiton toimitsija haarukoi lohta suuhunsa ja kertoi toisesta suupielestään, mitä kuului SAK:n puheenjohtajan valintaan. Lauri Ihalainen oli jäämässä pitkän kautensa jälkeen eläkkeelle, ja paikasta kilpaili kaksi ehdokasta: Lauri Lyly, osastopäällikkö SAK:n keskustoimistosta ja Petri Vanhala, Paperiliiton liittosihteeri.

Söimme lounasta talvella 2009 pari kuukautta ennen uuden puheenjohtajan valintaa. Olin tuohon aikaan Helsingin Sanomien toimittaja ja kolumnisti.

Lounaan isäntä kertoi rauhallisesti havaintojaan ehdokkaista, jotka hän tunsi hyvin. Yhtäkkiä hän alkoi paasata. SAK tarvitsi kuulemma nuorennusleikkauksen. Lyly oli liian vanha. Mikään ei muuttuisi, jos 62-vuotias Ihalainen korvattaisiin 56-vuotiaalla Lylyllä. Vanhala oli aivan eri sukupolven mies, kymmenen vuotta Lylyä nuorempi. Sen vuoksi piti valita Petri Vanhala. Isäntäni vetosi painokkaasti, että ottaisin ehdokkaiden ikäeron esille, jos kirjoittaisin aiheesta.

Olin hieman vaivautunut. Isäntäni ei ollut huomannut, että olin Lylyn ikätoveri, siis liian vanha.

En kirjoittanut SAK:n puheenjohtajan valinnasta mitään. Monet muut kirjoittivat. Panin merkille, kuinka usein pohdittiin SAK:n johdon nuorennusleikkauksen tarvetta ja tuotiin esille Lylyn ”korkea ikä”. Perustelut olivat niin tuttuja, ettei se voinut olla sattuma.

Pohdiskelu sopi hyvin tuon ajan henkeen. Monet yritysjohtajat siirtyivät eläkkeelle alle 60-vuotiaina. Myös SAK:n ja sen liittojen johtotehtävistä pääsi eläkkeelle 60 vuotta täytettyään. Nuoria leijonia nostettiin näkyville paikoille.

SAK:n päättäjiin ei keskustelu vaikuttanut. Lauri Lyly valittiin keväällä 2009 puheenjohtajaksi, ja Lauri Ihalainen siirtyi eläkkeelle.

Lauri Lyly johti SAK:ta seitsemän vuotta. Hänen kaudellaan työmarkkinajärjestöt valmistelivat laajan uudistuksen, jolla eläkeikää ryhdyttiin nostamaan.

Hän olisi voinut jäädä eläkkeelle jo 60-vuotiaana, mutta jatkoi 63-vuotiaaksi keskusjärjestön johdossa ja jäi pois kesällä 2016.

Jotain arvostuksesta kertoi, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti eroavalle puheenjohtajalle kiitospuheen SAK:n edustajakokouksessa. Lyly oli ollut tekemässä laajaa kilpailukykysopimusta, jonka avulla Suomen taloutta yritettiin saada nousuun. Ja saatiinkin, siitä kai ovat kaikki nykyisin yhtä mieltä.

Seuraavana keväänä Lyly asettui ehdolle Tampereen kuntavaaleissa ja sai äänivyöryn. Niinpä hänet valittiin kaupungin johtoon, pormestariksi. Kausi jatkuu vuoteen 2021 asti.

Myös toinen Lauri, se Ihalainen, on tehnyt uuden työuran SAK:n jälkeen.

Hänet valittiin kansanedustajaksi keväällä 2011 Uudeltamaalta ja vaalien jälkeen hallitukseen työministeriksi. Hänkin oli valmistelemassa eläkeiän nostoa.

Viime eduskuntavaaleissa Ihalainen vaihtoi vaalipiiriä, pääsi eduskuntaan Keski-Suomesta ja muutti asumaan vanhaan kotikuntaansa Pihtiputaalle.

Ihalainen on ministerinä ja kansanedustajana vaikuttanut suuresti siihen, että Metsä Groupin biotuotetehdas sijoittui juuri Keski-Suomeen Äänekoskelle. Nelostietä ja rautateiden yhteyksiä on kohennettu, jotta tehdas saisi tarvitsemansa puun ja pystyisi kuljettamaan tuotteensa maailmalle.

Lauri Ihalainen voi hyvin mielin jäädä toisen kerran eläkkeelle, nyt 72-vuotiaana.

Yhteiskunnan johtotehtävissä olevien ihmisten tehtävä on näyttää suuntaa meille tavallisille kansalaisille. Se on vaativa tehtävä varsinkin silloin, jos heikennetään saavutettuja etuja. Hyvä esimerkki tästä on eläkeiän nosto.

Päättäjiin kohdistuu muutostilanteissa poikkeuksellista huomiota. Kysytään – aivan aiheellisesti – ovatko päättäjien sanat ja teot samasta puusta? Noudattavatko he omassa elämässään niitä oppeja, joita muilta vaativat? Lauri Lyly ja Lauri Ihalainen käyvät kelpo esikuviksi. He ovat eläneet niin kuin ovat opettaneet.

Entä miten kävi Petri Vanhalalle? Ei ole huonosti mennyt hänelläkään. Vanhala on Paperiliiton puheenjohtaja ja täyttää huhtikuussa 56 vuotta. Minusta Vanhala ei ole liian vanha uusiin tehtäviin, jos niitä hänelle tarjotaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Antti Rinne ajaa aluepolitiikkaa MT:n kolumnissa — "Tämä hallitus ei jaa Suomea menestyjiin ja häviäjiin, koska se olisi paitsi tyhmää politiikkaa, myös sula mahdottomuus"

"Näin se kiky auttoi miestä ja naista mäessä" – Paperiliiton Petri Vanhalalta tyly kuitti metsäteollisuudelle

Elämäni paras ateria vaati yli 800 päivän työn