Vieraskolumnit

Hirsitalo hiilinieluna ja muuta kummallista

Maailma, jossa elämme tai paremminkin maailma, jossa vaaliehdokkaat elävät, on hämmentävä.

Pari vuotta sitten naureskelimme Donald Trumpin lanseeraamalle vaihtoehtoiselle faktalle. Tänä keväänä ei tarvitse seurata rapakon takaisia uutisia itseään viihdyttääkseen. Lueskelin ehdokkaiden vaalikoneille antamia lausuntoja. Maailma, jossa elämme tai paremminkin maailma, jossa he elävät, on hämmentävä.

Metsästä poistettu puusto toimii erään ehdokkaan mukaan hiilinieluna rakennuksissa. Tarkemmin kun mietin, niin meidänkin talossa katolle pyrkivät sammaleet kyllä yhteyttävät. Yli satavuotiaat hirret eivät onneksi vielä. Myös hakkuun jälkeen metsään jätetyt oksat ja kannot kuulemma sitovat hiiltä.

Kiivaasti kasvavan metsän hakkaaminen selluksi tai ”pikakuitupuuksi” on monen mielestä hullua, mutta toisaalta avohakkuitakaan ei saa tehdä. Joku on valmis hyväksymään hakkuut teiden varsilla, jotta tielle juoksevat eläimet voisi havaita helpommin.

Moni pohti, että metsän pitää antaa uudistua rauhassa. Jatkuva kasvatus ja yläharvennus ovat termeinä hyvin hallussa. Jatkuvan kasvatuksen soveltuvuus eri kohteille, vaikutukset metsäluontoon ja hiilinieluihin pitkällä tähtäimellä eivät niinkään.

Jos jotain myönteistä, niin aika moni oli oivaltanut, että valtaosa Suomen metsistä on yksityisten ihmisten omistuksessa. Muutama pohti, että jos hakkuut täällä vähenevät radikaalisti, sellutehtaat tuovat raaka-aineensa muualta. Moni olisi valmis kompensoimaan pidentyneitä kiertoaikoja tai hiilensidontaa ylipäätään.

Vaalien alla faktoista ei tarvitse pitää kiinni. Jos jostakin asiasta tai ilmiöstä ei ole vielä tarpeeksi tieteellistä näyttöä, voidaan huoletta viestiä oman näkemyksen oikeellisuutta. Tärkeintähän on luoda mielikuvia ja vedota tunteisiin. Ja itse asiassa ei haittaa, vaikka osa äänestäjistä oivaltaisi, että kyse on bluffista. Kunhan tarina uppoaa riittävän moneen.

Tuntuu, että tällä hetkellä oikean ja luotettavan tiedon löytäminen on vaikeaa. Median varaan ei omaa sivistystä kannata jättää. Toisaalta kaikkien luotettavien tutkimusten läpi käyminen on mahdotonta. Toistaiseksi haluan uskoa julkisin varoin ylläpidettyjen tutkimuslaitosten riippumattomuuteen. Aika näyttää, kannattiko.

Hiljattain julkistettiin uusi Suomen lajien uhanalaisuusraportti, Punainen kirja. Kaikissa elinympäristöissä riittää työsarkaa, myös metsissä. Sähköautoja halutaan lisää, mutta niiden akkuihin liittyviä eettisyys- ja ilmastonäkökulmia ei käsittääkseni ole vieläkään ratkaistu tai ainakaan niistä ei keskustella. Ilmaston lämpeneminen on todellinen haaste. Ja hyönteisten väheneminenkin on ihan totta. Kiinassa pölytetään jo käsin.

Meillä on todellisia ongelmia. Moni pohtii niitä jopa ahdistumiseen asti. Politikoinnin ja pätemisen sijaan voisimme keskittää voimat näiden ongelmien ratkaisemiseen. Mutta käydään nyt nämä vaalit ensin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Mepit haastoivat ministeri Leppää metsätalouden kestävyydestä – "Miten saamme lopetettua monimuotoisuuden heikkenemisen?"

Maatilojen konkurssiaaltoa ei näköpiirissä, vaikka konkurssien määrä onkin kasvanut – "Tässä näkyy tulos pitkään jatkuneesta heikosta taloudellisesta tilanteesta"

Jarmo Mäkelä: Mikään muu puolue ei ole noussut ikinä yhtä rakettimaisesti kuin perussuomalaiset Oulun raiskausuutisten jälkeen