Vieraskolumnit

Keskittämisen aallonharjan taittuessa

Maaseutukouluista on lakkautettu kuluneen alle 30 vuoden aikana 93 prosenttia. Puheet teurastusaalloista ovat näillä luvuin ymmärrettäviä.

Suomessa on tällä hetkellä noin 2270 peruskoulua. Yhtä vähän niitä oli viimeksi 1903. Koulujen määrän arvioidaan putoavan entisestään. Maaseutukouluista on lakkautettu kuluneen alle 30 vuoden aikana 93 prosenttia. Puheet teurastusaalloista ovat näillä luvuin ymmärrettäviä.

Kun kouluja meilläpäin lopetettiin rytinällä, monet olivat shokissa. Pienten kyläkoulujen lämminhenkinen yhteisö reagoi eri tavoin. Toiset taistelivat kynsin ja hampain lastensa lähikoulujen puolesta, osa tyytyi hyväksymään kohtalonsa, jotkut vajosivat apatiaan vaikutusmahdollisuuksien ollessa nollassa.

Koulujen oppilasmäärän kasvu tuo kasvukipuja niin oppilaille kuin henkilökunnallekin. Sopeutuminen, sulautuminen ja uuden kulttuurin luominen vaatii taitoa, tahtoa ja aikaa. Se ei ole halpaa eikä helppoa. Tällä hetkellä muutoksen maksavat varsin kalliisti oireilevat oppilaat. Tulevaisuuden hintaa on vielä vaikeampi arvioida.

Koulu on monen toiminnan, jopa yhteisön elämän keskus. Onkin ihana haistella muutoksen tuulia. Kuntia, joissa nähdään pienet kyläkoulut kilpailuvalttina. Kuullaan perheitä, jotka muuttavat nimenomaan pienten lähikoulujen ansiosta paikkakunnalle.

Keskittämisen megatrendi alkaa olla aikansa elänyt. Vaikka kaupungistuminen ja suurien yksiköiden palvonta jatkuu vielä, sen aallonharja alkaa lientyä. Yhä arvokkaammaksi tulevat aidot kontaktit, läheiset ihmissuhteet, läsnäolo ja tunteminen. Isoissa yksiköissä, oli kyse sitten koulusta tai terveydenhoidosta, tunteminen on vaikeaa. Monella tapaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Miljoona virkaa: Vanhemman kesälaidun

Miljoona virkaa: Kirjoitan kesälistan vasta syyskuussa

Miljoona virkaa: Robottileikkuri kruunaa puutarhahaaveet