Vieraskolumnit

Mikä vei hömö- ja töyhtötiaisen uhanalaisten listalle?

Uhanalaisten lajien luettelo on suunnaton työ, johon ovat osallistuneet sadat asiantuntijat ja luultavasti tuhannet luontoharrastajat, jotka ovat keränneet tietoja kukin omalta alaltaan.

Taustana ovat tiedot kunkin lajin esiintymistä ja runsauden muutoksista, mutta niiden yhdisteleminen on jo tulkintaa.

Tuloksia vääristää helposti se, että kunkin eliöryhmän lajien uhanalaisuuden määrittelee käytännössä joukko ihmisiä, joille juuri se eliöryhmä on rakas – totta kai oman harrastuksen kohteitten menestymisestä ollaan erityisen huolestuneita.

Linnuista tiedot ovat tarkemmat kuin mistään muusta eliöryhmästä pitkään jatkuneiden laskentojen ja suuren harrastajajoukon ansiosta. Silti niidenkin uhanalaisuuden määrittelyssä riittää ihmeteltävää.

Eniten maaseudulla asuvaa lukijaa kummastuttaa, että tavalliset metsätiaiset ovat päätyneet uhanalaisten listalle, hömötiainen peräti erittäin uhanalaisena ja töyhtötiainen vaarantuneena, vaikka molempia näkee metsäretkillä jatkuvasta. Uhanalaisuus perustuukin niiden niukentumiseen.

Uhanalaisten mietinnössä todetaan yksioikoisesti tiaisten niukentumisen syyksi metsätalous.

”Voimakas metsätalous on johtanut luonnontilaisten kaltaisten metsien ja erityisesti lahopuun vähenemiseen. Hömötiainen (Poecila montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus), jotka ovat olleet metsiemme runsaimpia lajeja, ovat vähentyneet huolestuttavasti, eikä muita syitä kuin mainitut ole löydettävissä.” (Suomen lintujen uhanalaisuus 2015.)

Minä en pidä selitystä uskottavana: metsät ovat nyt monessa suhteessa hömö- ja töyhtötiaiselle paremmassa kunnossa kuin vuosikymmeniä sitten. Pesintään sopivien pökkelöiden määrä on kasvanut 1950-luvulta, ei suinkaan vähentynyt.

Kannan niukentumista en kiistä, se on todettu laskennoissa. Kun töyhtö- ja hömötiaisen yhteenlaskettu kanta oli 1900-luvun puolivälissä yli kaksi miljoonaa paria, oli sinitiaisten ja talitiaisten kanta alle puoli miljoonaa paria. Nyt tali- ja sinitiaisia on yhteensä kaksi miljoonaa paria, mutta töyhtö- ja hömötiaisten määrä on pudonnut miljoonaan tai alle sen.

Tiaisten yhteismäärä ei siis ole laskenut: 1900-luvun puolivälissä tiaisia oli 2,5 miljoonaa, nyt 3 miljoonaa paria. Eikö se kerro pikemminkin metsien hyvästä tilasta, että metsissä on nyt miljoona tiaista enemmän kuin aikaisemmin?

Vain lajien suhteelliset osuudet ovat voimakkaasti muuttuneet. Kun näin on, ei lajien välistä kilpailua elinpaikoista voi jättää huomiotta.

Entäpä jos töyhtö- ja hömötiaisen vähentymisen syynä olisivatkin lintujen ystävien omat toimet, ylenpalttinen talviruokinta ja pöntötys? Ruokinnan ja pönttöjen asettelun ansiosta tali- ja sinitiainen ovat runsastuneet ja levittäytyneet kohti pohjoista.

Molemmat ovat alun perin lehtimetsien ja kulttuuriympäristön lajeja. Talviruokinnan ansiosta hyväkuntoiset sini- ja talitiaiset levittäytyvät keväällä pitkin metsiä, myös karuille kankaille. Siellä ne kilpailevat elintilasta metsässä talvensa viettäneiden ja hiukan vajaakuntoisten metsätiaisten kanssa.

Talviruokinnasta johtuu sekin, että käpytikkojen määrä kasvanut vajaasta sadasta tuhannesta parista liki kymmenkertaiseksi. Lahopökkelössä asustavat hömö- ja töyhtötiainen ovat jälleen huonommassa asemassa kuin koviin pönttöihin asettuneet kulttuuritiaiset.

Hömö- ja töyhtötiaiselle käpytikka on pesäryöväri ja peto, joka sieppaa tiaisten poikasia omaksi ja poikastensa ravinnoksi. Eikä metsän pienten tiaisten elämää ole tainnut helpottaa varpuspöllönkään runsastuminen.

Kirjoittaja on Savitaipaleella asuva luontokirjailija.

Seppo Vuokko: "Entäpä jos töyhtö- ja hömötiaisen vähentymisen syynä olisivatkin lintujen ystävien omat toimet, ylenpalttinen talviruokinta ja pöntötys?"

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ei ilmastonmuutosta torjuta vippaskonsteilla

Seppo Vuokko: "Kun etsit mahdollisimman halpaa, tuet miljardöörejä!"

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liian vähän