Vieraskolumnit

Hellan kulmalla: Kesäkeiton inho kulkee suvussa

Makumaailman karttumisen vaikuttavat kenties niin perimä kuin ympäristötekijätkin.

Lapsen makumaailma alkaa kehittyä jo kohdussa. Äiti syö, makuaineet kulkeutuvat verenkierron ja istukan kautta lapsiveteen ja sikiö juo maku- sekä hajunäytteet kerännyttä lapsivettä.

Raskauden jälkeen myös imetysaika kouluttaa sikiötä tunnistamaan turvalliset ja haluttavat ruoka-aineet.

Omalta osaltani tutkimustieto on saanut vahvistusta käytännössä. Inhoan kesäkeittoa, syvästi ja hartaasti, pelkkä kesäkeiton haju aiheuttaa yökkäysrefleksin. Kesäkeiton ainekset ovat erikseen ihan ok, mutta niitä ei pidä laittaa yhdessä kattilaan lämpenemään.

Yhden ainoan kerran esikoista hoidosta ­hakiessani hoitaja kertoi, että lapsi on syönyt tänään huonosti lounaalla. Tarjolla oli ollut kesä­keittoa, jota lapseni ei ollut pystynyt syömään.

Hymyilin ja ajattelin, että äidin tyttö.

Tuore porkkana on minulle myös enemmän nou nou kuin jees jees. Mitä lie takaumia lapsuuden päiväkotiruokailuista, nahistuneista raasteista? Mene ja tiedä, mutta porkkanan rouskuttelu ei ole minun juttuni.

Jossain kohtaa olen kuitenkin onnistunut joko harhauttamaan sikiöaikaista makuainekartan muodostusta tai hoitamaan lapsen ensikosketukset ruoka-aineisiin onnistuneesti, sillä kaikki kolme lastani rakastavat tuoreen porkkanan rouskuttelua.

Vai voisikohan tämäkin asia olla seurausta molemmista, perimästä ja ympäristötekijöistä, kuten metsästyskoiran rodunomainen toimivuus tai toimimattomuus jahdissa? Hieman yli puolta koiran toiminnasta ohjaavat ympäristötekijät ja noin puolta koiran perimä.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kaalipula törmäytti kesäkurpitsaan

Nyt se on tutkittu: Elintapaohjaukseen osallistuminen ja kännykkäsovelluksen käyttö auttavat muuttamaan elintapoja terveellisemmiksi

Makkara ja jäätelö ovat suomalaisten kesäpaheita – yli 70 prosenttia ei erityisemmin kadu epäterveellistä herkuttelua