Vieraskolumnit

Kuningas ja renkipojat

Kansalaiset ovat suivaantuneita siitä, että kovin moni juuri kansanedustajaksi valittu soutaa ja huopaa valinnalla kansanedustajuuden ja europarlamentin välillä. Olen taipuvainen ymmärtämään kritiikkiä.

Arkielämän säännöillä on käyttöä politiikassakin. Harva työnantaja on kovin iloinen, jos uusi työntekijä ilmoittaa neljän päivän kuluttua valinnastaan hakevansa toisen työnantajan palvelukseen ja samalla toivoo, että tätä ensimmäistä työpaikkaa pidetään lämpimänä haun ajan ja pidempäänkin.

Kuitenkin viisitoista juuri valittua kansanedustajaa ilmoitti viikko sitten torstaina asettuvansa ehdolle EU-parlamenttiin. Osa meni jopa niin pitkälle, ettei ilmoittanut, ottaako varmasti vastaan tämän uuden viran.

Täytyy kuulemma katsoa, mitä paikkoja Suomessa avautuu tai mitä EU-parlamentissa tapahtuu.

Osa on perustellut asiaa puolueen edulla. Perustelu on kehno. Europarlamentissa suomalaiset puolueet näkyvät kovin vähän, eivätkä eurooppalaiset ja vielä vähemmän suomalaiset puolueet takaa ehdokkaan käyttäytymisestä tai äänestämisestä oikeastaan mitään.

Esimerkiksi suomalaisille poikkeuksellisen tärkeässä metsäpäätöksessä perussuomalaisten äänet hajosivat pahemman kerran: Jussi Halla-aho äänesti enemmistön mukana suomalaisten metsien käytön mahdollistavan hiilinielulinjauksen puolesta, Pirkko Ruohonen-Lerner taas yhdessä vihreiden kanssa vastaan.

Mitään seuraamuksia tällä äänestyksellä ei ole tainnut olla kenellekään.

Europarlamentissa ei ole hallitusta eikä oppositiota. Paljon arvosteltua ryhmäkuria esiintyy radikaalisti vähemmän kuin kansallisissa parlamenteissa, joissa ryhmät pääsääntöisesti äänestävät yhteisen linjauksen mukaan. Juuri europarlamentissa tilaa omalle mielipiteelle ja vaikuttamiselle on poikkeuksellisen paljon.

Kun itse lähdin ehdokkaaksi eurovaaleihin, tein saman tien päätöksen, etten ole ehdolla Suomen eduskuntaan. Koin, että kaksoisehdokkuus olisi ollut äänestäjän harhaanjohtamista. Se olisi saattanut sekoittaa paitsi äänestäjän pään myös oman mielen.

Uskon, että kokemus ja koko maan tunteminen vuosien ajalta on etu, kun Suomen yhteistä asiaa viedään eteenpäin.

Puhemiehenä toimiessani valitin jo ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja, että niin moni hetkeä aiemmin europarlamenttiin valittu oli silloin tekemässä paluumuuttoa vasta muutaman kuukauden euroedustajuuden jälkeen.

Äänestäjän kuluttajansuoja kärsii ja usko demokratiaan heikentyy, arvelin tuolloin.

Kaksoisehdokkuuksia ja epäselvää liputusta löytyy toukokuun eurovaaleissa neljän puolueen ehdokkailta: vihreistä (5), vasemmistoliitosta (3), kristillisdemokraateista (2) ja perussuomalaisilta (5).

Erikoisempia puheenvuoroja on ollut, kun henkilö sanoo, ettei valituksi tullessaankaan ota tehtävää vastaan. Tai, että ottaa sen vain lyhyeksi aikaa. Kun henkilövaalissa äänestetään henkilöä, mitä silloin äänestäjä saa vastineeksi?

Yllättävää kyllä vanhat puolueet sosialidemokraatit, keskusta ja kokoomus ovat pitäneet periaatteensa kirkkaimpana. Yksikään istuva kansanedustaja ei ole nyt hakeutumassa europarlamenttiin.

Olisiko siis syytä antaa näille puolueille kiitos siitä, että he ovat ymmärtäneet ajan hengen ja kansan odotukset oikein?

Äänestäjä on kuitenkin aina kuningas. Hän päättää myös toukokuun eurovaaleissa, mikä on oikein ja mikä ei. Siihen me tasavallan renkipojat nöyrästi tyydymme.

Olen kevään aikana kiertänyt paljon maata, pitänyt lähes sata tilaisuutta Hangosta Rovaniemelle. Tavannut tuhansia ihmisiä ja käynyt antoisia keskusteluja.

Turussa kuulin äänestämiseen liittyvän mielestäni kestävän vertauksen. "Äänestäminen on kuin kakun syöntiä, jos et syö omaa palaasi, joku toinen tulee ja syö sen."

Näin se on 26.5. eurovaaleissakin.

Kirjoittaja on pitkäaikainen demarivaikuttaja.

Äänestäjä on aina kuningas.

Eero Heinäluoma: "Äänestäminen on kuin kakun syöntiä, jos et syö omaa palaasi, joku toinen tulee ja syö sen."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

"Olin vähän reissussa tuossa" – perussuomalaisten Hakkarainen ja RKP:n Schauman eivät tehneet vaalirahoitusilmoituksiaan ajoissa

MT-kysely: Joka kolmas viljelijä uskoo hallituksen pystyvän myönteisiin muutoksiin maataloudessa

Brysselin viikkokatsaus