Vieraskolumnit

Ilmastohysteria hyppäsi laukalle

Saatiin ilmastovaalit. Vaalien alla puhutut asiat olivat kylläkin hyvin tiedossa jo neljännesvuosisata sitten.

Välillä saa muistella vanhoja, kun on itsekin vanha. Muistini on toki lyhyt, mutta olen hyvä hamsteroimaan vanhoja lehtileikkeitä sänkyni alle.

Kun olin kuunnellut neljännen ilmastoasioihin painottuneen puoluejohtajien vaalipaneelin, kaivoin sängyn alta MUOVISEN säilytyslaatikon ja sieltä MUOVItaskuun säilötyt lehtileikkeet. Niissä käsiteltiin 1990-luvun alussa Suomessa toteutetun, ilmastonmuutosta kartoittavan Silmu-hankkeen tuloksia.

Kukahan teistä mahtaa muistaa Suomen akatemian rahoittaman, kymmeniä miljoonia markkoja maksaneen hankkeen, jonka puitteissa toteutettiin yli 80 tutkimusta 20 tutkimuslaitoksessa? Ken muistaa, on ihan yhtä turhautunut menneen puolen vuoden aikana käytyihin ilmastokeskusteluihin kuin minä.

Vuonna 1993 Silmu-hankkeessa arvioitiin, että maailman ja Suomen ilmasto lämpenee puolella asteella vuosikymmenessä. Kuinka kävi? Onneksi paremmin: ilmasto on lämmennyt vain 0,2 asteella vuosikymmenessä ja saman tahdin ennustetaan jatkuvan.

Ilmaston lämpeneminen on ollut kaikilla Suomen päättäjillä hyvin tiedossa yli 25 vuotta. Mitä on tehty? Ei paljon mitään. Paitsi nyt eduskuntavaalien alla kaikilla, perussuomalaiset pois lukien, oli yhtäkkiä valtava huoli ilmastosta. Vihreätkin ovat olleet kautta aikain linjakkaita omille tavoitteilleen, mutta muut vouhkaajat osoittivat, ettei asia ole kiinnostanut pätkääkään, kunnes vaalien alla alkoi kiinnostaa – ainakin väliaikaisesti.

SDP:n puheenjohtajan esittämät haittaverot ilmastoa tuhoaville tuotteille ovat tasaveroja ja kun asia lopulta valkenee demaripäättäjille, luovutaan ilmastoveroista vähin äänin ja tarmo keskitetään taas progressiivisiin tuloveroihin. Nuorena, 1990-luvun agronomina minäkin innostuin ilakoimaan Suomen maatalouden kilpailukyvyn paranemisesta. Ilmaston lämmetessä sadot nousevat ja saamme uusia kasvilajeja pelloille, ja samaan aikaan maailman vilja-aitat kuihtuvat kuivuuteen. Samaan ilakointiin sortuivat monet nuorille idealisteille yliopiston kateedereilta totuuden sanaa, siis omia mielipiteitään, julistaneet ”kaiken maailman dosentit”.

Silmu-hanke ennusti kasvumalleihin perustuen, että syysohra ja syysrapsi ovat ensimmäisiä uusia kasvilajitulokkaita, ja niinpä ovat olleet. Maissin ennustettiin saapuvan jopa Hämeen leveysasteille 2050-luvulla. Niin tapahtuukin ja on jo osin tapahtunutkin. Silmu-hanke ennusti myös, että Suomen kasvuolot vastaavat vuonna 2100 Tanskan kasvuoloja, ja niin näyttää käyvän.

Edelleen ihmettelen, minkä uuden asian poliittiset päättäjät ja lakkoilevat koululaiset ovat tänä keväänä keksineet, kun kaikki olisi ollut luettavissa vuosikymmenten ajan world wide webistä. Uutta voisi olla kuitenkin se, että me maatalouden ammattilaiset ohjaisimme hiilensitomiskeskustelun metsistä pelloille, sillä pellotkin ovat ammattitaitoisesti viljeltyinä hiilinielu. Mitä parempi sato, sitä enemmän hyvää kasvusto tekee koko maailmalle. Onkin monta syytä tähdätä suuriin satoihin.

Kirjoittaja Markku Pulkkinen on kasvinviljelyagronomi ja vapaa toimittaja

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sixten Sunabacka: Hakkuukierron pidennys ei pure ilmastonmuutokseen – "Vaikka tukin järeys kasvaisi, sen määrä vähenisi"

PTT:n taloustutka: Tartutaan mahdollisuuksiin

Sitran ilmasto kestää lentämistä