Vieraskolumnit

Populismi ei katoa mihinkään

Olen ollut populismin kanssa tekemisissä sekä teoriassa että käytännössä neljä vuosikymmentä. Yliopistossa tein pro gradu -työni, Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos, parissa kuukaudessa. Niin suuri oli nuoren miehen into tutkia ja tonkia sekä löytää oikeutusta omalle poliittiselle toiminnalle myös valtiotieteellisestä vinkkelistä.

Päätin jättää politiikan.

Liityin SMP:n jäseneksi vuonna 1979. Siitä on neljäkymmentä vuotta. Pro graduni hyväksyttiin Helsingin Yliopistossa 1988. Olen ollut kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja, ministeri ja presidenttiehdokas. Kaikessa tässä olen toiminut vennamolaisena populistina, apostolisena totuudenpuhujana.

Populismi on nyt muotia ja menestystuote joka puolella Eurooppaa. Mitä se on? Miksi se menestyy? Miten se kesytetään? Kuka on populisti? Trump? Keitä he ovat ja mitä tahtovat?

Sitä ajattelin tutkia seuraavaksi. Minulle on tarjottu mahdollisuutta selvittää asiaa perusteellisesti ja ajattelen tästä asiasta myötämielisesti. Pitää vaan raapaista nimi paperiin ja panna parastani. Populismi kun ei ole mihinkään katoamassa.

Viihdyin politiikassa. Rankka oli reissu, mutta karhea oli karjukin. Lähden hyvillä mielin. Sain, mitä hain. Tein aina kaiken täysillä.

En tiedä, onko minulla elonpäiviä jäljellä kaksi vai kaksikymmentä vuotta, Luoja sen tietää, mutta ei onneksi kerro. Ajattelen, että voin tehdä ammatikseni muutakin kuin politiikkaa. Sen aika on nyt.

Olen myös jonkun aikaa itsekäs. Pidän kunnon loman. Sellainen minulla on viimeksi ollut reilut kymmenen vuotta sitten.

Politiikka on muuttunut perinpohjaisesti ja viestintä vieläkin enemmän. Media, twitterit, facebookit ja muu kommunikaatio on nopeaa, reaaliaikaista. Mutta politiikka on hidasta.

Lainsäädäntö kestää, perustelut kuulostavat selittelyltä, kun tarpeiden tyydytystä kaivataan reaaliaikaisesti. Kaikki, heti, minulle, tässä ja nyt. Tämä viestinnän nopeus ja politiikan hitaus repäisee vielä monen poliitikon housut ja lopettaa monta poliittista uraa silmänräpäyksessä.

Median lihamylly vaatii poliitikon punaista lihaa kiihtyvään tahtiin. Puheenjohtajien urat loppuvat ensimmäiseen vaalitappioon. Kuopan reunalle ei kukaan astele vapaaehtoisesti. Poliitikot tulevat jatkossa möyhyämään julkisuudessa entistä karheammin sanankääntein. Koska toista mahdollisuutta ei tule.

Media on tekopyhä, farisealainen ja valehurskas. Vihapuheesta kirjoitellaan tippa linssissä, mutta samalla sallitaan nimetön kommentointi keskustelupalstoilla. Pontius Pilatus pesi kätensä, mutta ei se häntä vastuusta vapauttanut. Mies on vieläkin kuuluisa. Manan mailla maatessaan.

Populismi on januskasvoinen. Se on kuin kolikko, jolla on kaksi puolta. Toisaalta se aktivoi, tuo kansan syvien rivien ajatukset esiin, puhuu ymmärrettävästi ja esittää ratkaisuja. Varjopuoli kärjistää, osoittaa sormella, lietsoo kaunaa ja pirstaloi poliittista päätöksentekoa. Populismin kanssa on opittava elämään. Se ei ole vapaaehtoista, sillä populismi ei maailmasta mihinkään katoa. Se on yksi elinvoimaisimmista ismeistä, sillä se on sopivan epämääräinen.

Vox populi, Vox Dei. Siinä meillä on opiksi otettavaa.

Olen vapaa mies. Vapaus on sitä, että valitsee vapaaehtoisesti sen, mikä lopulta on kuitenkin valittava.

Kirjoittaja on ulkoministeri.

Populismi on nyt muotia ja menestystuote joka puolella Eurooppaa.

Timo Soini: Populismi on nyt muotia ja menestystuote joka puolella Eurooppaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Soini pohtii blogissaan ehdotusta keskustan puheenjohtajuudesta: Esityksessä on sekä kieli poskessa että vakava viesti

Timo Kaunisto haluaa Timo Soinin keskustan johtoon: "Tarvitaan pelkistettyä ja terävää keskustelupolitiikkaa"

Timo Soini valotti jatkosuunnitelmiaan: Aikoo kirjoittaa kirjan populismista – "Mikä heitä riivaa?"