Vieraskolumnit

Ilmastopaniikista ilmastojohtajuuteen

Kannattaisiko panostaa metsien kasvuun hakkuiden rajoittamisen sijaan?

Ilmastomuutos on vakava, globaali ongelma ja tämän ratkaisemisessa Suomen on oltava eturintamassa. Ahdistus ja paniikki ei tässä auta. Paniikissa tulee hosuttua ja tehtyä huonoja ratkaisuja.

Johtajuudessa tunnistetaan omat vahvuudet ja hyödynnetään niitä. Ilmastojohtajuudessa vahvuuksiamme ovat metsien hiilensidonta ja fossiilisia raaka-aineita korvaavat tuotteet.

Maailman väkiluku kasvaa vajaalla 100 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Samaan aikaan miljardien ihmisten elintaso nousee, mikä tarkoittaa kaikkien mahdollisten kulutushyödykkeiden kysynnän kasvua. Pelkästään Kiinassa CO2 -päästöt kasvoivat viime vuonna 40 miljoonaan tonnia kuukaudessa.

Ennusteiden mukaan pitkäkuituisen havusellun globaali kysyntä kasvaa vuoteen 2030 saakka 2,5 miljoonalla tonnilla vuodessa. Joka vuosi siis tarvitaan 1,5 Äänekosken tai tulevan Kemin tehtaan kokoista uutta investointia maapallolle.

Jos me emme tuota näitä hyödykkeitä, ne tehdään jossakin muualla. Tämän vaikutuksesta on myös tutkittua tietoa: hakkuiden tai tuotannon rajoittaminen meillä on tehotonta ilmastopolitikkaa. Jotta se olisi tehokasta, meillä pitäisi olla ikioma ilmasto ja ei kansainvälistä kysyntää ja kauppaa!

Olisi myös mielenkiintoista nähdä tieteellisesti laadittu laskelma siitä, miten paljon suomalainen metsäbioteollisuustuotanto korvaa fossiilisten raaka-aineiden käyttöä. Ruotsalaisen arvion olen nähnyt ja se todellakin tekee metsistä osan ratkaisua.

Metsätalouden osalta kannattaisi tuntea ja muistaa historia, jotta voi ymmärtää nykyaikaa ja suunnitella tulevaisuutta.

2000-luvun alussa, aina vuoteen 2009 saakka, metsäteollisuus käytti vuosittain enemmän puuta kuin nyt. Silloin Suomen metsien suurin kestävä vuotuinen hakkuumahdollisuus oli liki 15 miljoonaan kuutiometriä vähemmän kuin nyt, alle 70 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Tämän hetken ilmastopolitiikalla ja -logiikalla tämän ei pitäisi olla mitenkään mahdollista. Ja mitä tästä on seurannut? Meillä on puuta selvästi enemmän kuin vajaat 20 vuotta sitten ja metsien vuotuinen kasvu on lisääntynyt noin 20 miljoonalla kuutiometrillä.

Nielukeskustelussa puhutaan vain ja ainoastaan hakkuista. Aivan yhtä olennaista olisi puhua metsien kasvusta. Nielu on kasvun ja hakkuiden erotus, joten kasvun merkitys on täsmälleen yhtä suuri.

Argumentti, että metsien hiilinielu tai vaikkapa poliittinen LULUCF-vertailutaso yksistään ratkaisisivat hakkuiden määrän ja mahdollisuuden investoida Suomeen, on absurdi.

Investointien ja metsien käytön ilmastovaikutusten analyysin olisi pidettävä sisällään paljon muutakin kuin metsien nielu. Mukana olisi oltava esimerkiksi kustannushyötyanalyysi puunkäytön hyvinvointivaikutuksista suhteessa päästöjen vähentämiseen muilla sektoreilla.

Substituutiovaikutusten analysoinnin tulisi olla merkittävässä roolissa, samoin kuin arvion globaalin kysynnän ja kansainvälisten kaupan vaikutuksista.

Ja ennen kaikkea, kannattaako metsien kasvuun panostaa hakkuiden rajoittamisen sijaan?

Kun useita metsäteollisuuden investointisuunnitelmia on pöydällä, sopii toivoa, että poliittisten päättäjien ahdistus ja paniikki muuttuvat johtajuudeksi. Tulee halvemmaksi ja ilmaston kannalta vaikuttavuus paranee.

Juha Hakkarainen on MTK:n metsäjohtaja

Metsätalouden osalta kannattaisi tuntea ja muistaa historia, jotta voi ymmärtää nykyaikaa ja suunnitella tulevaisuutta.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hengähdyspaikka: Kuopus ihasteli haltioituneena pajukkoa – ja siitä asenteesta voisi ottaa oppia

Yrittäminen vaatii ennustettavuutta

Tolkkua ilmastokeskusteluun