Vieraskolumnit

Miljoona virkaa: Lattusen Väinö

Ei meistä kukaan oikeasti usko siihen, että Lattusen Väinö sen olisi tehnyt. Mutta mielikuvitushahmo on oiva keino keventää tunnelmaa ja sössimisen taakkaa.

”Kuka on jättänyt sukat myttyyn lattialle? Miksi nämä astiat on jätetty lavuaariin? Taas maitotölkki unohtunut ruokapöytään? Mistä näitä tyhjiä, sinne tänne jätettyjä kahvimukeja siunaantuu?”

Joka perheessä toistuvia, pieniä ja ärsyttäviä tilanteita. Tekijä kyllä tietää sössineensä, muttei halua huudella tekoaan, koska tuntuu tyhmältä. Ja kysyjä arvaa tekijän, mutta ei halua syyttää suoraan vaan tarjoaa mahdollisuuden oikaista tilanteen. Ei ehkä kauhean fiksua kummaltakaan, yleistä silti.

Jo asian esille ottaminen usein riittää, syyllisen metsästämiseen ei ole tarvista. Avuksi astuu Lattusen Väinö, legendaarinen hahmo lapsuudestani.

Mökin naapurissa oli luhistumaisillaan oleva talo, jossa olivat asuneet Lattusen Väinö ja Hentun Liisa. Joko oikeasti, isän vitsin mukaan tai sitten lapsen muisti on vääristänyt asioita. Faktoilla ei ole merkitystä, vaan Lattusen Väinöllä, hahmolla, joka astui näyttämölle jo kauan sitten.

Kaikesta saattoi syyttää Lattusen Väinöä. Parittomista sukista, mandariininkuorista tiskipöydällä, jopa yön aikana takkuuntuneista hiuksista. Vähän vitsillä mutta silti hitusen syyllisyyttä ja harmitusta ulkoistaen. Ja nyt, kolmen lapsen äitinä, Lattusen Väinöä tarvitaan taas. Sekä omien mokien että lasten tunarointien paikkaamiseen.

Ei meistä kukaan oikeasti usko siihen, että Lattusen Väinö sen olisi tehnyt. Tunnistamme omat tumpulointimme. Mutta mielikuvitushahmo on oiva keino keventää tunnelmaa ja sössimisen taakkaa. Siispä kiitos, historiallinen mökkinaapuri!

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Miljoona virkaa: On typerämpiäkin tapoja hassata aikaa ja rahaa

Miljoona virkaa: Lapsiperheen tautiaallolla on myös hopeareunus

Miljoona virkaa: Kompetenssin kirous