Vieraskolumnit

Kaupankäyntiä äiti luonnon kanssa

Kävin Tartossa tutustumassa Viron pyhiin paikkoihin. Siellä tieto pyhistä paikoista on säilynyt, niillä käydään yleisesti kumartamassa ja puiden oksiin ripustetaan nauhoja kertomaan kunnioituksesta.

Seminaarissa Madis Arukas kertoi luonnon pyhyyteen liittyvistä käsitteistä eri uskonnoissa.

Kristinuskossa luonto on ihmiselle alistettu. Luomiskertomuksessa Jumala sanoi: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi.” Tämä lienee ainoa Raamatun ohjeista, joka on toteutettu viimeisen päälle. Juutalaisia ja kristittyjä ovat innolla avustaneet muidenkin uskontokuntien edustajat.

Luultavasti kaikki kivikautiset kansat luottivat jumalien ohella luonnon henkiin. Arjessa metsän, veden ja muiden luontokohteiden haltioilla oli suurempi merkitys kuin ylimmillä jumalilla.

Maagisessa uskonnossa, jollainen pääosin oli myös suomalaisten muinaisusko – se, joka on Kalevalankin taustalla – jumalhahmot eivät olleet ihmishahmoisia ja ihmisten kohtaloilla leikitteleviä ylivaltoja, kuten Antiikin Kreikan Zeus ja muut Olympoksen asukkaat.

Erityisesti ihmisen suhde luonnonvoimiin oli tasa-arvoisempi ja rehellinen: kun täytti haltioiden tietyt toiveet, saattoi luottaa myös omaan menestymiseensä. Ihminen kävi kauppaa haltioiden kanssa: uhraamalla rahaa, tavaraa tai osan saaliista ihminen sai luvan ottaa elantonsa luonnosta. Haltioitten asuinpaikat ja uhripaikat olivat pyhiä.

Usko luonnon pyhyyteen ei kuitenkaan riittänyt pelastamaan jääkauden ajan suuria nisäkkäitä. Mammutit ja lukuisat muut suuret eläimet metsästettiin sukupuuttoon.

Olennaista ei olekaan usko luonnon pyhyyteen, vaan ymmärrys, että me olemme osa luontoa ja meidän menestymisemme riippuu luonnon kohtalosta.

Kristinusko korostaa ihmisen ainutkertaisuutta, mutta emme me ole kovinkaan erityisiä: suurin osa geeneistämme on yhteisiä muiden nisäkkäiden kanssa. Kahdelle kolmasosalle kärpäsen geeneistä löytyy vastine omasta genomistamme ja kasvienkin kanssa meillä on suuri määrä yhteisiä geenejä.

Ei luonnon pyhyyden kokeminen ole täysin vieras suomalaisillekaan. Moni kokee oleskelun luonnossa vähintäänkin rauhoittavana. Silti käytämme luontoa ikään kuin omistaisimme sen, ikään kuin se olisi vain meitä varten.

Oppia luonnon taloudesta sanotaan ekologiaksi ja oppia ihmisen taloudesta ekonomiaksi. Ekologit ja ekonomit ovat usein nokat vastakkain. Näin ei pitäisi olla.

Ekologina sanon tietysti, että ekonomien pitäisi tuntea paljon paremmin luonnon toimintatavat, mutta ei ekologeillekaan olisi haitaksi tuntea talouselämän perusteita. Tunne vihollisesi, jos haluat voittaa!

Eräässä mielessä suomalainen metsätalous on palannut muinaiseen kaupankäyntiin metsän haltioiden kanssa. Syynä ei ole usko salattuihin voimiin vaan käytännön pakko. Puhtaasti ekonomisin perustein toteutettuina hakkuut johtaisivat monenlaisiin luonnon vaurioihin.

Metsänhoitajiemme koulutuksessa on alusta asti ollut keskeisenä ajatuksena kestävä metsätalous, jossa hakkuisiin liittyy metsän uudistaminen.

Ekologisen tiedon lisääntyessä mukaan on tullut myös luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Sitä varten metsälaissa on määritelty erityisen tärkeät elinympäristöt, joita on hakkuissa varjeltava. Tämä on kaupankäyntiä äiti luonnon kanssa: kun tämän säästät, tuon saat ottaa.

Perimmäinen ajatus on sama kuin muinaisella eränkävijällä: kun antaa osansa luonnolle, voi itsekin ottaa elantonsa luonnosta. Useat metsän arvokohteista, erityisesti kalliojyrkänteet ja lähteet, ovat varmaan olleet pyhiä paikkoja. Sellaisina voisimme kohdella niitä nytkin.

Seppo Vuokko on luontokirjailija Savitaipaleelta.

Olennaista on ymmärrys, että me olemme osa luontoa ja meidän menestymisemme riippuu luonnon kohtalosta.

Seppo Vuokko: "Ekologit ja ekonomit ovat usein nokat vastakkain. Näin ei pitäisi olla."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tunnetko nämä kymmenen pyhää paikkaa Suomen luonnossa? Kalliomaalauksia, hiidenkiukaita ja uhrilähteitä

Esikoiskirjailija opiskeli maisteriksi - haluaa kuvata muinaissuomalaisten elämää todenmukaisesti

Entisajan petokarkoite: karja laitumelle jalkojen välistä