Vieraskolumnit

Kalastajien kokemukset mukaan ilmastotieteeseen

Kalastajien elämä ei ole pelkästään huonoa kalanhintaa, hyljevaurioita tai merimetsojen paskomia luotoja.

Ilomantsin kansanmies kiteytti Pohjois-Karjalan radiossa oleellisen kansainviisauden todetessaan, että meri, joka on meistä länteen, on suomeksi nimeltään Itämeri. Itämeri on kuitenkin kulttuurisestikin paljon monipuolisempi kuin täällä pussin­perällä ymmärrämme.

Viime viikolla YK:n ilmastopaneelissa (IPCC) käsiteltiin tapoja, joilla mukaan saataisiin kalastajien kokemuksia Itämeren muutosten vaikutuksista. Satelliittikartoitukset, jäätutkimus ja meribiologien kenttämatkat eivät kerro koko totuutta. Kalastajien olisi hyvä saada äänensä kuuluville. Pohdimme myös tapoja, joilla kuultu tulisi ymmärretyksi ilmastoarvioissa.

Tuumasta toimeen. Sinivalkoiset siivet kuljettivat viikonloppuna kenttämatkalle Latviaan. Siellä pohdittiin, miten balttikalastajien kulttuurista tietoa, havaintoja ja elinkeinojen elvyttämistä voitaisiin tukea. Kalastajien elämä ei ole pelkästään huonoa kalanhintaa, hyljevaurioita tai merimetsojen paskomia luotoja. Itämerellä on virkeä ja historiallinen kalastuskulttuuri. Jokainen pienammattikalastaja on tärkeä ollessaan pian yhtä uhanalainen kuin itse Itämerikin.

Latvian rannikolla hengittävät kahden kulttuurin merkistöt – slaavi-lättien lisäksi liiviläiset ovat suomensukuinen kalastaja­ryhmä Kolkanniemellä. Heistä on puhuttu valkoisen hiekan kansana, Latvian saamelaisten kaltaisena alkuperäiskulttuurina. Monet Riianlahden paikannimet Latviassa ovat Gaujalta Väinälle suomensukuisia.

Neuvostomiehityksen jälkeen Latviassa ja liiviläisten keskuudessa puhalsivat vapauden tuulet. Toisaalta vuodesta 2004 alkanut EU-jäsenyys ajoi kalastajakyliä ahtaalle – EU maksoi alusten hävittämisestä ja edisti laivaston modernisointia. Samalla rakennettiin kalastusperinnetaloja ja museoita muistuttamaan vanhasta.

Latvian Carnikavan kunnassa Gauja-joella pyydetään nahkiaista. Nykyään saalis on 50–60 tonnia vuodessa. Kunta on perustanut festivaalin nahkiaisen kunniaksi – joka elokuu kymmenettuhannet ihmiset saapuvat maistamaan nahkiaiskeittoa ja muistelemaan perinteitä. Kansallispuvussa kulkevat kyläläiset kantavat kulkueessaan jättiläisnahkiaista ja vanhoja rysiä. Tässä takana on jotain outoa, niin – yhteishenkeä!

Voisiko Suomessa olla vaikkapa kymmenien tuhansien ihmisten ”toutaintanssit” Sastamalassa?

Vaikka maapalloistuvan markkinan tuulet puhaltavat Baltiassakin, vastapainoja pystytetään perinteistä. Huonosti voiva Itämeri ei tuota Gaujalle enää samaa määrää nahkiaista kuin kultaisessa menneisyydessä. Kalastajat ovatkin hakeneet nahkiaiselle EU:n alkuperäisnimisuojan, jolla turvataan kestävä pyynti ja tuotteen alkuperä. Sama on kotimaassa Puruveden muikulla.

Ilmastopaneelissa tätä kaikkea sovitellaan yhteen – ilmastotiedettä ja eri kulttuurien ikiaikaisia ajatuksia luonnosta ja sen muutoksesta.

Tero Mustonen on kalastaja, dosentti ja yksi IPCC:n ilmastoraportin pääkirjoittajista.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kalastusrikkeet kasvaneet koko 2010-luvun ajan – metsästyksessä lakia noudatetaan paremmin

Lehmän uusi rooli

Luulitko, että ahvenen fileointi ja nylkeminen on vaikeaa? Näillä ohjeilla onnistut