Vieraskolumnit

Luovaa ajattelua tarvitaan Säätytalon ulkopuolellakin

Säätytalolla ideoidaan viiden puolueen ja lobbareiden voimin. Hallitusneuvottelujen kokoonpanon virityksessä äänestäjän näkökulmasta kummallista on ensinnäkin se, että neuvotteluja käyvät demareiden lisäksi vaalit hävinneet puolueet. Mitä merkitystä on äänestämisellä, jos vaaleissa eniten kannatusta saaneet puolueet eivät pääse käyttämään äänestäjiltä saamaansa mandaattia? Tämä kysymys on jo nyt turhauttanut monen äänestäjän. Vaaleissa äänestäneistä alle 40 prosenttia kannatti vasemmistopuolueita.

Toistaiseksi talouden realiteettien, budjettiraamien, ei ole annettu liikaa haitata ideointia säätytalolla. Hallitustunnustelija Rinteen (sd.) epämääräinen suhtautuminen talouteen, tarkemmin sanottuna esimerkiksi julkisen talouden alijäämään oli keskeinen syy, jonka vuoksi kokoomuksen oli mahdotonta jatkaa keskusteluja hallitusyhteistyöstä. Suomen kannalta tilanne on kauhistuttava ja vakava, mutta kokoomuksen ratkaisusta pitää periaatteistaan kiinni olen tyytyväinen.

Säätytalon ulkopuolella mielikuvitusta ja totisesti uuden tyyppistä ajattelua tulevaisuuden näkymiin mahdollinen kansanrintamahallitus kaipaa keneltä tahansa, asenteesta puhumattakaan. Suomessa kansanrintamahallituksia on kokeiltu kolmesti aikaisemminkin. Aikaansaannokset eivät ole olleet koskaan mairittelevia, vaan esimerkit historiassa ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet taloudelliseen katastrofiin.

Suomessa talouskasvu on jo taittunut, eikä vauhti päätä huimaa. Kasvu nojaa pitkälti kotimaiseen kysyntään. Näin olleen talouskasvua vauhditettaisiin tehokkaimmin vahvistamalla kuluttajien ostovoimaa. Veronkorotusten välittömät ja välilliset vaikutukset yleisenä kustannustason nousuna ovat päinvastainen suihke vaivaan, jota pitäisi nimenomaan hoitaa veronkevennyksin parantamaan kustannuskilpailukykyämme. Työllisyyttä edistävien toimien tarpeellisuus ei ole kadonnut mihinkään.

Kun talouden realiteetit eivät Säätytalolla määrittele toteutettavia politiikkatoimia ja paine lunastettaviin vaalilupauksiin kasvaa, lopulta kynnys veronkiristyksiin on olematon. Ovathan monet esillä olleet neuvotteluja käyvien puolueiden ideoimat veroratkaisut perustuneet muita tavoitteita enemmän imagoon, esimerkkeinä mainittakoon kestävän kehityksen vero.

Syntyipä kansanrintamahallituksen ohjelmasta millainen tahansa, tulee Rinteen hallitus olemaan suurella todennäköisyydellä ennätyksellisen epäsuosittu ja epävakaa. Jo nyt on nähty, että parhaillaan tositarkoituksella hakevat hallitusvastuuta voivat aiheuttaa suunnatonta epävakautta ja epävarmuutta vastuuttomilla puheillaan, jotka ovat tarkoitettu ainoastaan itsekkäiden poliittisten tarkoitusten edistämiseen. Esimerkkinä mainittakoon Ohisalon (vihr.) mieletön heitto, jonka mukaan Metsä Groupin Kemin biotuotetehtaan investointi ei olisi puun kestävän käytön, ilmastotavoitteiden näkökulmasta välttämättä mahdollinen. Nämä vihreiden omille äänestäjille tarkoitetut heitot eivät taatusti lisää Suomen houkuttelevuutta tai vahvista vakautta investointiympäristönä yritysten näkökulmasta. Aika harvassa maassa on mahdollisuus kieltäytyä miljardiluokan investoinneista, joka tässä tapauksessa on metsäteollisuuden historian suurin.

Politiikassa kaikki on onneksi tilapäivästä ja tulee vielä aika, jolloin vastuun kantajia tarvitaan korjaamaan mahdollisen kansanrintamahallituksen aikaansaannoksia. Toivottavasti keskustapuolue ei pyyhi itseään puoluekartalta olemattomiin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Haja-ajatuksia hallituksesta

Nais- vai miespappi? Vai ihan vain pappi?

Suomen kansallinen etu