Vieraskolumnit

Nais- vai miespappi? Vai ihan vain pappi?

Kun Salla Autere haki ensimmäistä papin paikkaansa, työhaastattelussa todettiin, että "olisin varmasti oikein hyvä työntekijä, mutta he kuitenkin etsivät miespappia, sillä se käy kaikille".

Kirkossa, jos jossain, sukupuolella on yhä väliä. Saamme toisinaan toiveita jopa tietyn näköisistä papeista: ”Löytyisikö mummon hautajaisiin ketään parrakasta pappia?” Tai: ”Sopiiko pastorille, jos maksamme teille kampaamon vihkimistämme varten?”

Monia toiveita esitetään, mutta kaikista eniten yhä sukupuoleen liittyviä. Ja kirkko vastaa niin kuin sille huudetaan. Monissa seurakunnissa yhä tehdään työjärjestelyjä, jotta alttarille saadaan miespappi.

Kun aikoinaan itse hain ensimmäistä papin paikkaani, eräässä työhaastattelussa todettiin, että olisin varmasti oikein hyvä työntekijä, mutta he kuitenkin etsivät miespappia, sillä se käy kaikille. Naispastoreita kohtaan kun yhä joillain herätysliikkeillä on vastustusta. Se tuntui kauhealta. Olisin ymmärtänyt ettei minua valittu, koska toinen hakija oli pätevämpi, mutta se, että Y-kromosomin puuttumisen takia jäin ilman työtä, oli järkyttävää ja suututtavaa.

Puuttuvat kivekset onkin moni kirkossa työskentelevä naispuolinen joutunut korvaamaan kovalla työllä. Valitettavasti korkeat virkavuodet, ammatti­taidon kasvattaminen lukuisilla koulutuksilla ja monipuolinen osaaminen eivät takaa aina tasa­-arvoista kohtelua.

Yhä tänäkin päivänä jopa kirkon korkeimmissa viroissa miehet kiilaavat naisten edelle. Johtotason työntekijöistä suurin osa on miehiä (noin 85 prosenttia!), vaikka ammattitaidossa sekä koulutuksen ja osaamisen määrässä naisteologit ovat samalla tasolla kuin miehet. Konservatiivien ”hyvä veli” -porukoissa sovitaan keskenään viranjaot, eivätkä niihin pöytiin naiset mahdu.

Helsingin Sanomissa oli tällä viikolla artikkeli siitä, kuinka muutamassa suomalaisessa kunnassa naisen euro onkin enemmän kuin miehen. Salla oli yksi näistä paikoista. ”Vain vahva mies pystyy olemaan parisuhteessa itseään paremmin tienaavan naisen kanssa – Poromiehet ovat sellaisia”, artikkelissa kirjoitettiin.

Joten jos jo Jeesukselle kelpasivat naiset työtovereiksi ja poromiehille menestyneet naiset rinnalle, on vaikea ymmärtää, mitä puuttuu niiltä kirkon työntekijöiltä ja suomalaisilta, jotka yhä ensimmäisenä arvottavat ihmisen kromosomien mukaan. Vahvuutta ja omantunnon arvoa? Eli ehkä niitä kuuluisia palleja, joita naisilta kaivataan…

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Luottamus aseveljiin toi valoa sodan synkkyyteen – sitä valoa kaivattaisiin myös tämän päivän Suomessa

Kaikkihan me uskallamme puhua vanhuksille – mutta meidän pitäisi puhua nuorillemme myös

Pikkukakkonen voi olla lapselle ymmärrettävämpi aikamääre, kuin puoli tuntia