Vieraskolumnit

Haja-ajatuksia hallituksesta

Taitaa käydä niin, että Juha Sipilän hallitusta viime kaudella armotta rökittänyt oppositio muodostaa hallituksen yhdessä murskatappion kokeneen keskustan kanssa. Oletan nääs, että Antti Rinne onnistuu hallituksen muodostamisessa.

Kun on suostunut hallitusneuvotteluihin ja astelee Säätytalon ovesta sisään, siitä samasta ovesta tulee aikanaan ulos hallituspuolueena kaikkine karvoineen.

Edut ne politiikassakin yhdistävät. Keskusta ”pelastaa” Antti Rinteen ja demarit ilmeisestä pulmasta. Ja keskustassa ilmeisesti laskeskellaan, että puolueeseen iskeytynyt oikeistoleima huuhtoutuu pois uudessa vasemmistoväritteisessä hallituksessa. Kun maa saa uuden hallituksen, on ainakin toivoa paremmasta.

Hallitusneuvottelujen alkuverryttelyissä on pohdittu uuden hallituksen nimeä.

Tarjolla näyttää olevan kaksi historiaperäistäkin vaihtoehtoa: punamulta ja kansanrintama.

Punamulta tarkoitti alun alkuaan sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton ja muiden keskustavoimien yhteishallitusta. Se on ollut yleisin hallitusrunko.

Ensimmäistä punamultaa johti edistyspuolueen A. K. Cajander vuosina 1937–1939. Samat voimat nostivat maalaisliittolaisen Kyösti Kallion presidentiksi vuonna 1937.

Demarit ovat tarjonneet nimeksi ”uusi punamulta”. Se oli myös Anneli Jäätteenmäen hallituksen nimi vuonna 2003.

Kansanrintama on tarkoittanut vasemmiston ja keskustan hallitusta. Toisen maailmansodan jälkeen kansanrintamahallituksia on ollut kolmeen otteeseen: 1944–1948, 1966–1971 ja 1975–1982. J. K. Paasikivi johti ensimmäistä ja toistakin kansanrintamahallitusta.

Rinteen enemmistöhallituksen muodostavat kaksi punapuoluetta, kaksi vihreää puoluetta ja yksi leppäkerttupuolue.

Punavihreä olisi perusteltu nimi, mutta ymmärrän, että se ei käy, koska nimikin on politiikkaa. Punamulta kuulostaa tutun turvalliselta.

Talouden lähtölava helpottaa Säätytalon neuvottelijoita. Sipilän hallituksen kopsakka talousperintö auttaa Rinnettä. Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin vaatii kuitenkin uusia keinoja. Siinä mitataan hallituspuolueiden todellinen yhteinen kyky kohdata epävarma tulevaisuus.

Hallitusohjelmassa on löydettävä uskottava tasapaino yhtäältä talouspolitiikan kestävän linjan ja toisaalta monien kalliiden mutta välttämättömien sosiaalisten uudistushankkeiden ja tulevaisuusinvestointien kesken. Julkinen talous tasapainossa vuonna 2023 on keskustan julkilausuma kynnyskysymys.

Vääntö on poikkeuksetta kovimmillaan silloin, kun euroja jaetaan. Kehykset paljastavat, mistä puusta uusi hallitus on tehty. Vaalilupauksilla grillataan.

Rinteen mahdollisen hallituksen takana on 117 kansanedustajaa, tukevahko enemmistö eduskunnassa. Pekka Haavisto on viittaillut vaalivoittajan otteilla puolueensa vaa'ankieliasemaan, sillä hallituksen enemmistö on vihreidenkin varassa. 20 paikalla voi näyttää peukaloa ylös- tai alaspäin.

Sekä vihreillä että vasemmistoliitolla on näyttöjä myös siitä, että jos hallituksen politiikka ei miellytä, sieltä hypätään pois.

Senpä takia eduskuntaryhmien sitoutumisella hallitusohjelmaan ja yhtenäiseen toimintakulttuuriin on iso merkitys. Sitoutuminen ei synny eikä pysy itsestään. Ilman sitä neljä vuotta on liian pitkä aika.

Hallituspuolueen edustajilta vaaditaan muutakin kuin vihreän napin painamista. On osattava ja rohjettava. Tulee nimittäin värikäs kausi.

Teoistaan se hallituskin tunnetaan. Niin on ollut ja niin on oleva.

Pääministerin tärkein tehtävä on huolehtia hallituksensa toimintakykyisyydestä ja yhtenäisyydestä. Tällä kertaa kokoamistehtävä korostuu.

Ensi pyhän EU-vaaleista on jo muodostunut yleis- ja hallituspoliittiset vaalit.

Kirjoittaja on ministeri.

Kehykset paljastavat, mistä puusta uusi hallitus on tehty.

Seppo Kääriäinen: Kehykset paljastavat, mistä puusta uusi hallitus on tehty.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kirstunvartija

Vihreiden valtiosihteerien nimet julki – Johanna Sumuvuori nousemassa Haaviston valtiosihteeriksi

Uutistausta: Tuleeko hajautettu hyvinvointivaltio takaisin?