Vieraskolumnit

Pekan pyssystä: Oppositioneuvottelut loppusuoralla

Kävipä hallitusneuvotteluissa miten tahansa, maahan saadaan aina oppositio.

Vanhaan, hyvään aikaan homma hoitui niin, että kaksi kolmesta – demarit, kepu tai kokoomus – muodostivat hallituksen rungon ja kolmas teeskenteli menevänsä oppositioon. Käytös oli korrektia ja puheet pehmeitä. Siltoja ei haluttu polttaa, koska seuraavien vaalien jälkeen piti pystyä yhteistyöhän jommankumman hallituspuolueen kanssa.

Maasta puuttui todellinen, uskottava oppositio. Välillä roolia tarjottiin medialle, mutta ei se sille kuulu. Irakgate ja vaalirahaskandaali olivat lehdistön nostamia kohuja, joissa poliitikot reagoivat vasta, kun oli aivan pakko. Tulos näkyi vaaleissa.

Sitten tuli Iso Jytky ja politiikan rautainen valtakolmio murtui lopullisesti. Nyt mikään puolue ei saa sellaista enemmistöä, että voisi olla varma hallituspaikasta. Samalla peli on koventunut ja politiikan käytöstavat muistuttavat rugby-matsia.

Harva poliitikko hallitsee sekä hallituspolitiikan että oppositiopolitiikan koreografian. Kun puolue on oppositiossa, yleensä eri persoonat nousevat framille kuin silloin, kun puolue istuu hallituksessa.

Tästä säännöstä on yksi elävä poikkeus: duracell-kepu Mauri Pekkarinen tuntuu pystyvän vaihtamaan roolia lennosta välillä oppositioterrieriksi ja välillä hallituksen uskolliseksi soturiksi.

Joillakin kansanedustajilla oppositioretoriikka istuu niin syvällä geeneissä, että sitä ei pysty vaihtamaan millään. Lapin punikki Esko-Juhani Tennilä pui nyrkkiä istumapaikaltaan hallituksen aition edessä samalla uholla vaalikaudesta toiseen. Kokoomuksen pohojalaisjäärä Pentti Mäki-Hakola ei kai kertonut vaalipiirissään koskaan, vaikka kokoomus oli välillä päässyt hallitukseen, vaan jatkoi ikuista jurnutustaan entiseen malliin.

Jos veikata saa, niin tällä vaalikaudella Mikko Kränä – anteeksi Kärnä – jatkaa kräänäämistään, olipa kepu hallituksessa tai ei.

Mutta miten mahtaa käydä oppositiopolitiikka Petteri Orpolta? Kun kokoomus oli viimeksi oppositiossa, Orpo hoiteli varapuoluesihteerin hommia tärkeänä vastuualueenaan jaella puolueen politrukeille pukeutumisohjeita yleisötilaisuuksia varten.

Persujen Jussi Halla-ahokaan ei ole mikään kansanvillitsijä, mutta eduskuntaryhmästä kyllä löytyy riittävästi raakaa, animaalista äijäuhoa. Ensimmäiset eduskuntakeskustelut antavat olettaa, että ei ole ihan satavarma vaikka tällä vaalikaudella Arkadianmäellä nähtäisiin vielä ihan ehta sylipainikin.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Persujen Jussi Halla-ahokaan ei ole mikään kansanvillitsijä, mutta eduskuntaryhmästä kyllä löytyy riittävästi raakaa, animaalista äijäuhoa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Pekan pyssystä: Mitä voi tehdä käytetyllä ministerillä?

Halla-aho ja Rinne tapasivat Kultarannassa: "Tässä ei käydä mitään hyvän ja pimeyden voimien välistä kamppailua"

Maahanmuuttovastainen äärioikeisto muodosti uuden ryhmän EU-parlamenttiin – Venäjä-pakotteet jakavat ryhmän sisäisiä kantoja