Vieraskolumnit

Hengähdyspaikka: Muistini jäljillä

Miika Hynninen: "Olen huomannut muistavani elämäni hetkiä eri tavoin kuin läheiseni."

Kuljin kerran kotimatkaa lähiliikenteen bussissa. Ajatuksiin uppoutunut katseeni kohdistui pysäkin seinämainoksen tekstiin: ”Joka hetkestä jää jälki”. Kotiin kerettyäni kirjoitin lauseesta laulun.

Aihe on elänyt mielessäni myöhemminkin. Olen huomannut muistavani elämäni hetkiä eri tavoin kuin läheiseni. Esimerkiksi olen kuullut, kun veljeni kertoo nuoruudenmuistoa, josta en aivan tunnista itseäni, vaikka kertomuksen tilanne on piirtynyt mieleeni varsin tarkkaan.

Katsomme kukin tapahtumia omasta kulmastamme. Kaikki se mitä tuomme tilanteeseen; kokemukset, uskomukset, kiinnostuksen kohteet, elämäntilanne, suuntaavat huomiotamme tapahtumahetkellä. Näiden ainesten sävyttämänä syntyy tulkinta tilanteesta, jonka sovitamme osaksi elämäntarinaamme.

Muistin toiminnasta usein käytetty analogia arkiston tai tietokoneen kaltaisena tallettajana, on harhaanjohtava. Muisti ei myöskään toimi videokameran tavoin objektiivisena tapahtumien tallentajana. Muistimme toiminta on aina valikoivaa ja värittävää.

Yksityiskohtia paremmin ihmiset muistavat havaitsemiensa asioiden merkityksiä, teemoja ja syvärakenteita. Niputamme tapahtumia yhteen, mikä helpottaa muistojen mieleen palauttamista. Kun muistamme yhden asian, muistamme lähettyviltä loputkin.

Tapahtumien tunnesävy on yksi vahvimmista merkitysrakenteista, joka tallentuu mieleen yksityiskohtien kustannuksella. Tilanteissa voimakkaina elävät tunteet taklaavat tarkat yksityiskohdat ja antavat muistoille persoonallisen sävynsä.

Sinänsä veljeni värittynyt tulkinta tapahtumista ei minua haittaa, sillä hän kertoo sankaritarinoita, joissa oma roolini on useimmiten hyvällä tavalla liioiteltu. Narratiivisen teorian mukaan tarinan kerronnan historiasta hahmottuukin joukko toistuvia juonikaavoja, joiden kautta jäsennämme elämäntarinaamme.

Yksi tällainen universaali peruskaava on ”sankarimyytti”, jossa päähenkilö kohtaa voittoisasti vaaroja ja vastuksia. Sattuvammin suomalaisen suuhun sopii selviytymistarina ohikiitävien onnenhetkien kintereillä kesäillassa järven rannan rauhassa.

Omien onnenhetkiesi jäljillä voit kuunnella alussa mainitun laulun Mikkels Sons -yhtyeen Facebook-sivuilta ja muistella oletko omien tarinoittesi sankari, surkimus vai sivustaseuraaja?

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat
seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika
Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Jaettu hyvä

Nais- vai miespappi? Vai ihan vain pappi?

Hengähdyspaikka: Uskosta hyötyä?