Vieraskolumnit

Miljoona virkaa: Vanhemman kesälaidun

Sari Hyvärinen: "Oma kesäloma kun on merkittävästi alle sen kymmenen viikkoa. Pitäisi antaa ja pystyä niin paljon enemmän, taas kerran."

Koulun kevätjuhlan loppupuolen tunnelmaa on mielenkiintoista peilata muiden kasvoilta Suvivirttä seisaallaan laulettaessa. Oppilaissa väikkyy jo malttamattomuus kirmaamaan kesälaitumille.

Opettajat näyttävät hieman väsyneiltä, mutta suurimmalla osalla heistä on silti tyytyväinen kare silmäkulmassa.

Vanhempien kasvoilla ailahtelee Suvivirren tuoman liikutuksen lisäksi vaikeammin tulkittava tunne.

Kaksi ja puoli kuukautta kesälomaa on melkoinen setti. Ihana, että lapset saavat nauttia suvesta niin pitkään. Mutta erityisesti nykyisin, kun vanhemmat ovat ohjelmakoordinaattoreita ja tapahtumahyysääjiä, yhtälö on haastava.

Miten täyttää lasten päivät muullakin kuin ruutuajalla? Pärjäävätkö he varmasti?

Oma kesäloma kun on merkittävästi alle sen kymmenen viikkoa. Pitäisi antaa ja pystyä niin paljon enemmän, taas kerran.

Olisiko kasvun ja muutoksen paikka? Sekä vanhemmille, joiden pitäisi antaa arjen (ja loman) sujuvuudesta enemmän vastuuta lapsille, että yhteiskunnalle?

Entä jos ei tähdättäisikään kesäloman alun siirtämiseen pari viikkoa myöhemmäksi vaan ronskisti paloiteltaisiin se?

Olisiko maailmanloppu, jos Suomessakin koulujen kesälomat olisivat lyhyempiä ja lukukausien aikana olevat lomat pidempiä? Enää lapsia ei tarvita agraaritalouden työvoimaksi. Perunannostolomastakin on jo luovuttu.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Tsemppiä kesään meille kaikille vanhemmille, toivotin vanhempainyhdistyksen puheenvuoron lopuksi kevätjuhlassa. Nautitaan kesästä, lomalla tai ei.

Kirjoittaja on yrittäjä, jonka kolmesta lapsesta kaksi on kouluikäisiä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tavarakaaos kuriin – unelmissa vain

Täydellinen elämä koostuu sarjasta täydellisiä hetkiä

Kasin koulupäivät ovat parasta pikkukoululaiselle