Vieraskolumnit

Uhanalaisten lajien määrä ei käy ekologisuuden mittariksi

Taustaksi pari sitaattia:

”Kaikkialla hävitystä ja raiskausta! Metsänhävitys etenee kuin hirmumyrsky, se lopen paljastaa yhden palstan, mutta jättää viereisen koskematta. … kun kulki vähän kauemmaksi, ei metsä suinkaan aina parannut, niin kuin ennen vanhaan, vaan useinkin huononemistaan huononi, kunnes oli paljas raiskio joka puolella. …

Koko tätä laajaa vaaranselkää on peittänyt vankka kuusimetsä, mutta nyt on kaikki viety niin putipuhtaaksi, ettei ole jätetty edes siemenpuita. Harmaita kantoja, oksia, risuja niin vahvalta, että tuskin maata näkyy.”

Ja sitten perään toinen:

”Ei ole ihme, että tuhometsätalous on saattanut tuhannet lajit sukupuuttoa kohti, että metsänhävitys pidentää puska-Suomen punaista listaa vauhdikkaammin kuin mikään muu. Näissä ”kestävästi” saattohoidetuissa metsän irvikuvissa eivät pärjää enää mustikat, hömötiaiset eivätkä kuukkelit.”

Ensimmäinen sitaatti on jo yli sadan vuoden takaa, I.K. Inhan kirjasta Suomen maisemia vuodelta 1912. Toinen taas on kielellisesti yhtä lahjakkaan kirjoittajan, Pertti Koskimiehen, käsialaa tältä vuodelta (Luontokuva 2/2019).

Sitaatit antavat perspektiiviä metsäluonnon monimuotoisuuden ongelmiin. Sata vuotta sitten laajat avohakkuut olivat poikkeuksia ja silloista tilannetta kuvaa paremmin toinen sitaatti Inhalta:

”Siikajärven takaa alkaa tasaista, yhtämittaista metsävihannuutta, jota kaukaa katsoen luulisi saloksi, ellei olisi sen halki kulkenut. Sekin on kauttaaltaan kaskettua ja uuvutettua kivikkoa, jolla ainoastaan huono leppä ja nuorena kaskettava koivu huonosti peittää maata, lyhyttä lammasten jyrsimää nurmen nukkaa tai kuivaa kanervikkoa.”

Hyväksyn Inhan näkemyksen täysin: hän puhuu maisemasta ja sen arvottaminen on henkilökohtainen asia.

Nykyinen metsäkeskustelu on toisenlaista, ehdotonta ja vain näennäisesti faktapohjaista. Tarkoitus on vaikuttaa mielipiteisiin, ja siinä faktat saavat kyytiä niin kuin Trumpin puheissa.

Inhan teksti on totta, mutta Koskimiehen kirjoitus vaatisi useita oikaisuja. Käyhän se esimerkiksi ylettömästä kärjistyksestä.

Inhan tekstit kertovat, että syyt vanhojen metsien vähyyteen ja järeän puun lahottajien niukkuuteen ovat kaukana menneisyydessä.

Inhaakin vanhempi lähde, C. W.Gyldenin kartta Suomen metsävaroista vuodelta 1850, osoittaa, että vain kymmenyksellä Etelä-Suomen maa-alasta oli metsää runsaasti ja muualla oli puutetta ainakin tukkipuusta.

Kaakkoisessa Suomessa ja Pohjanmaalla alkoi jo polttopuukin olla tiukassa.

Metsätalouden arvostelussa korostuvat aivan liikaa uhanalaisten lajit. Valtakunnan metsien inventoinnit kertovat kuitenkin, että vanhojen metsien osuus, puiden järeys ja lahopuun määrä ovat kasvaneet Etelä-Suomessa jo kolmenkymmenen vuoden ajan.

Itse asiassa se näkyy uhanalaisten lajien luetteloissakin. Lukuisia lahopuulajeja on poistettu uhanalaisten luettelosta tai niiden uhanalaisuuden astetta on lievennetty aina, kun luetteloa on uudistettu.

Uhanalaisten metsälajien määrä on saatu kasvamaan, kun tarkasteluun on otettu yhä vain uusia eliöryhmiä, kuten sääsket, punkit ja valeskorpionit.

Uhanalaiset eivät sovi metsätalouden ekologisuuden mittariksi siksikään, että valtaosa niistä on erikoisten elinympäristöjen – lähteiden, purojen, kallioiden tai lehtojen lajeja.

Hakkuut kohdistuvat pääosin kangasmetsiin, joten harvinaisuuksien elinympäristöt jäävät yleensä hakkuiden ulkopuolelle. Suurta osaa uhanalaisten elinpaikoista suojaa metsälain 10 § erityisen tärkeistä elinympäristöistä.

Kirjoittaja on luontokirjailija Savitaipaleelta.

Uhanalaisten metsälajien määrä on saatu kasvamaan, kun tarkasteluun on otettu yhä vain uusia eliöryhmiä.

Seppo Vuokko: "Uhanalaisten metsälajien määrä on saatu kasvamaan, kun tarkasteluun on otettu yhä vain uusia eliöryhmiä."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Näitkö äärimmäisen uhanalaisen pyöriäisen? Itämeren ainoasta valaslajista kerätään jälleen havaintoja

Seppo Vuokolta uusi kirja talousmetsien luonnonhoidosta: "Uhanalaiset lajit saavat kohtuuttoman suuren roolin monimuotoisuuskeskustelussa"

Mikä uhkaa hömötiaista?