Vieraskolumnit

Ennakoitavissa ilmiöpohjainen epäonnistuminen

Antti Rinteen hallitusohjelma ei ole erityisempiä kehuja kerännyt. Hallitus lisää pysyviä menoja 1,2 miljardilla eurolla verotuloja kasvattamalla sekä kolmen miljardin kertaluontoisilla ”tulevaisuusinvestoinneilla”, jotka on tarkoitus kattaa valtion omaisuutta myymällä.

Lisäksi ohjelmassa varaudutaan reilun miljardin suhdannemekanismin rahoittamiseen.

Olemattomalle pohjalle, tilannekuvaan ja ratkaisuihin rakennettu punavihreä hallitusohjelma ajaa hallituksen todennäköisesti törmäyskurssille, sillä sen toteuttamisesta ei voi tulla muuta kuin hankalaa.

Pelkästään siksi, että ohjelman talouslinjaukset eivät perustu mihinkään. Ohjelmassa ei kerrota mistä esimerkiksi kyseiset miljardit ”otetaan”. Politiikassa konflikteja syntyy paljon vähemmästäkin.

Hallitusohjelma nojaa työllisyysasteen nostamiseen 75 prosenttiin valtion tulojen lisäämiseksi. Toimet ja konkreettiset keinot työllisyysasteen kohentamiseksi on ulkoistettu niin sanotulle kolmikannalle, työmarkkinaosapuolille.

Niin kauan kuin Suomessa työelämästä poistuu eläkkeelle enemmän ihmisiä kuin uusia osallistuu, työllisyys kohenee. Nimittäin työikäisten suhteellinen osuus pienenee, vaikka uusia työpaikkoja ei syntyisi lainkaan.

Verotulojen kasvu työllisyysasteen kohentumisesta johtuen on lähinnä silmänkääntötemppu, sillä veroja maksaa alati pienenevä joukko. Säilyttääksemme kilpailukykymme suhteessa kilpailijamaihin työn tuottavuuden pitäisi nousta reippaasti.

Työllisyyttä ja työn tuottavuuden kasvua tukevien toimenpiteiden sijaan Rinteen hallituksen esittämät veronkiristykset osuvat viime kädessä työntekoon ja yrittämiseen.

Esimerkiksi liikkumisen verotuksen kiritykset kiistatta heikentävät taloutemme kilpailukykyä ja rasittavat entisestään niin yritysten kuin yksilöiden maksutaakkaa.

Monessa maakunnassa ja maaseudulla on jo valmiiksi huutava pula osaavista työntekijöistä, joten eikö työvoiman, tavaroiden ja palveluiden liikkuminen voisi Suomen oloissa olla yhtä hyvin helpompaa, etenkin vaihtoehtojen puuttuessa.

Suorien veronkorotusten lisäksi kasvava julkisen talouden velkarasite kaatuu ennen pitkää vähenevän työtä tekevän ja vielä pienemmän riskiä ottavan kansanosan maksettavaksi. Nuorten sukupolvien näkökulmasta ei kuulosta kovin innostavalta.

Eikö ahkeruuteen ja yrittämiseen pitäisi pikemminkin kannustaa kaikin käytettävissä olevin keinoin? Uutta hyvinvointia synnyttävät vain yksityiset yritykset, kun riskinoton, työn teon ja työn teettämisen kannusteet ovat kunnossa.

Hallitusohjelman kirjaukset maatalouden osalta ovat hienosäätöä. Siihen nähden, paljonko maatalouden alkutuotannon kannattavuuden parantamisesta on viime vuosina keskusteltu, hallitusohjelma tarjoaa melko laihoja ratkaisuja.

Hienoa, jos kaupparyhmät itse päätyvät avaamaan kulutustiedot myös muille ruokaketjun jäsenille.

Suomessa on jo liian pitkään painittu elintarvikkeiden kauppataseen kasvavan alijäämän kanssa. Elintarvikeviennin mahdollisuudet, kunnianhimoiset toimenpiteet elintarvikeviennin arvon kasvattamiseksi tulisi pitää tulevaisuudessakin keskiössä.

Elintarvikevienti on yhä kestävin ja tehokkain tapa parantaa alkutuotannon kannattavuutta ja vaatii siksi pitkäjänteisyyttä.

Perustellusti moni epäilee, että kokonaisuutena vastuutonta ja epärealistista hallitusohjelmaa on mahdoton toteuttaa.

Tietäähän sen farmarikin, että toimintaympäristön ennakoimattomat muutokset tekevät investoinnista nopeasti kannattamattoman ja oma taloudellinen liikkumatila kapenee vaihtoehdottomaksi.

Kenellä kantti pettää ensimmäisenä, jää seurauksineen nähtäväksi.

Kirjoittaja on kokoomuspoliitikko.

Keinot työllisyysasteen kohentamiseksi on ulkoistettu niin sanotulle kolmikannalle.

Susanna Koski: "Punavihreä hallitusohjelma ajaa hallituksen todennäköisesti törmäyskurssille, sillä sen toteuttamisesta ei voi tulla muuta kuin hankalaa."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Antti Rinteen kierähdys

Kommentti: Rinteen hallitus retkelle Luotoon

Täystyöllisyys on mahdollista saavuttaa – ruotsin kieli ei ole pakollinen mutta se auttaa