Vieraskolumnit

Hengähdyspaikka: Sateinen sää ei pilaa juhannusta

Salla Autere: "Juhannusaamuna aina pelottaa lukea lehdistä mitä onnettomuuksia on sattunut: kolareita ja hukkumistapauksia."

Kärpäsen pörinää, laineiden liplatusta, auringon lämpöä, koivun tuoksua, kiukaan kohinaa, ystäviä, herkkuruokaa. Sitä kaikkea voi tarjota juhannus: juhla, jota on vietetty 400-luvulta lähtien. Tai sitten räntäsadetta, myrskytuulia ja hyttysten ininää.

Juhannusjuhlia on yhtä monenlaisia kuin viettä­jiäkin ja sitten minun typpisiä ihmisiä, jotka eivät ole ikinä innostuneet juhannuksesta. Koen, että juhannuksessa on vahva alkoholin sävyttämä leima, sillä sen juhlintaan kuuluu turhan usein humala­hakuinen juominen ja sen myötä onnettomuudet.

Juhannusaamuna aina pelottaa lukea lehdistä mitä onnettomuuksia on sattunut: kolareita ja hukkumistapauksia. Mitä kauniimpi ilma on ollut, sen suuremmat ovat myös onnettomuustilastot.

Kirkossa juhannuksena muistetaan erityisesti Johannes Kastajaa. Tuota herraa, joka syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta ja jota kutsutaan ”tien raivaajaksi”. Hänen tehtävänään oli nimittäin valmistella kansaa suurta Messiasta varten.

Johannes Kastaja kertoi Jumalan Pojasta joka on pian tulossa, joka toisi mukanaan armoa ja rakkautta. Jopa hänen nimensä kertoi tuosta tehtävästä: Johannes tarkoittaa ”Jumala on armollinen”.

Suomessa yli 25 000 henkilöä on saanut itselleen tuon merkityksellisen etunimen, Johannes. Heidän nimipäiväänsä vietämme juhannuspäivänä.

Tuo nimi muistuttaa meitä tänäkin juhannuksena Jumalan armosta. Siitä, että olosuhteiden ei tarvitse olla täydelliset ympärillämme, eikä meidän tarvitse olla täydellisiä, vaan armon ilosanoma tulee luoksemme silti! Me voimme olla tienraivaajia, viemässä Jumalan rakkauden ilosanomaa eteenpäin ja tasoittamassa polkuja niille, joille elämä on antanut liian kuoppaiset tiet kuljettavakseen.

Joten en toivo juhannukselle kaunista ilmaa. Hyvä tunnelma ei nimittäin ole säästä kiinni. Mutta toivon yhdessäoloa perheen kanssa, nakkeja ja perunasalaattia, juhannuskokon polttoa ja saunomista. Ja toivon, että Johanneksen nimipäivän myötä muistaisimme, että meille on annettu tehtävä: raivata tietä ja viedä armon ilosanomaa eteenpäin.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kaikkihan me uskallamme puhua vanhuksille – mutta meidän pitäisi puhua nuorillemme myös

Pikkukakkonen voi olla lapselle ymmärrettävämpi aikamääre, kuin puoli tuntia

Yhteinen peruskirja – Jumalan sana ei ole pelkkää tekstiä Raamatussa