Vieraskolumnit

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana: Kauraa, kauraa, peruskauraa, hamppua, humalaa, kannabista ja taas kauraa...

"Olen alkanut vihdoin ymmärtää, mikä on maanviljelijän elämän mittainen viljelykierto."

Ensimmäistä kertaa 30-vuotisen viljelyurani aikana sain kevättyöt tehtyä huhtikuun puolella. Halusin ahertaa ensimmäisen hellejakson aikana, jotta saa jälkipolville sanoa, että pellot oli oraalla jo vappupäivänä.

Toki orastumiseen ja kasvuun vaikutti se, että molemmat lajit, joita kasvatan, oli kylvetty jo syksyllä: kuminaa ja hybridiruista. No kuitenkin, huhtikuulla kasvusto oli lannoitettu ja kasvoi kohisten. Oli mukava ajella kylillä ja puistaa päätään muille saamattomille.

Kun ryhdyin kotitilan jatkajaksi, ihmettelin aina sitä, kuinka vanhat viljelijät, isä mukaan lukien, kasvattivat aina kauraa. Joka vuosi kylvettiin kauraa ja taas kauraa. Itse innokkaana nuorena miehenä halusin kokeilla jotakin uutta ja ihmeellistä.

1990-luvun alussa rakensin pihanperille pienen kasvihuoneen, hankin peiteharsoja, potteja, rakensin köppääsen istutuskoneen ja tilasin ikiviuhkon, olkikukan, paperikukan, kuuruohon, pampaheinän ynnä muiden kukkien siemeniä. Lisäksi iskin peltoon pellavaa, vehnää ja mustaa kauraa.

Vanhasta saunasta öljykamiinan avulla sai tehtyä kuivaushuoneen. Tietämättä mistään mitään, lapsekkaalla innolla ryhdyin kuivakukkien viljelijäksi ja kauppiaaksi. Sattui niin hyvä tuuri, että kuivakukkabuumi heräsi eloon vuosikymmenten hiljaisuudesta.

Kymmenen vuotta ehdin kasvattaa, leikata, kuivata, väsätä kimppuja, asetelmia ja vielä käydä kauppaamassakin kukat markkinoilla ja toreilla, ennen kuin musiikki ja Elonkerjuu vei mukanaan.

Kasvattaminen ja kimppujen teko oli kovaa työtä, mutta kukkien kauppaaminen hyväntuulisille naisasiakkaille oli mitä mukavinta hommaa. Haluan vieläkin käydä kesämarkkinoilla aistimassa toritelttojen tunnelmaa.

Silloin, kun tilakauppa tehtiin, isäni sanoi kaksi asiaa.Ensimmäinen oli: ”Minä muutan niin kauas, että en ole sinua neuvomassa, mutta apuhun tuun jos pyydetään.”

Isäni muutti Espanjaan.

Toinen oli: ”Muista poika, verottaja vie vain puolet, mutta konekauppias, se viöö kaiken!”

Näillä hyvillä eväillä olen tilan saanut pidettyä jokseenkin ootringis.

Vaikka orkesteri hulluina vuosina viiletti pitkin maita ja mantuja, pidimme aina toukokuut ja elo-syyskuut keikkataukoa meikäläisen viljelysten takia. Olen saanut lyödä käteni kaiken glamourin jälkeen konkreettisesti paskaan, ja se on ehkä maadoittanut ja pitänyt miehen jokseenkin järjissään.

Kaikesta kiiruusta huolimatta olen yrittänyt olla kasvattamatta kauraa. Pelloilla on ollut pellavaa, mallasohraa, rehuohraa, ruista, kuminaa, rapsia, rypsiä, viherlannoitenurmea, riistapeltoa.

Monen montaa vaikeasti talvehtivaa ja riskaapelia kasvia. Joskus tulee hyvä sato, välillä ei mitään. Kyllä kirpaasoo, kun laitat kovat panokset kuminamaahan ja keväällä vastassa on musta pelto, eikä pellosta pökkää jurtin juurta.

Olen alkanut vihdoin ymmärtää, mikä on maanviljelijän elämän mittainen viljelykierto.

Se menee näin: Vanha isäntä on viljellyt vuosia vain kauraa. Innokas nuori-isäntä haluaa kokeilla jotakin uutta. Tulevaisuudessa kokeillaan lain sen salliessa: hamppua, kannabista, humalaa, maissia, sokeriruokoa, uuden buumin tullessa kuivakukkia ja niin edelleen.

Aikansa koitettuaan ja vuosikymmenet viljeltyään isäntä huomaa loppujen lopuksi, että parasta, helpointa, varminta ja kannattavinta on kylvää peltoihin kauraa. Vuodesta vuoteen kauraa, kauraa ja vielä kerran kauraa.

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.

Päivitetty 20.6.2019 klo 13.20: Videon linkki korjattu.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana: Simo-paapan tarinoita

Elokuun Kantri ilmestyi!

Katso video: Puusta syntyy koira moottorisahaveistäjän käsissä