Vieraskolumnit

Miljoona virkaa: Horisonttia kohti

Sari Hyvärinen: "Jos tavoittelee vain sateenkaaren päässä olevaa kulta-aarretta, pettyy, vaikka pääsisi perille."

Unessani purjehdin kohti horisonttia. Aurinko sävytti maiseman oranssiksi, meri oli tyyni. Mitään kiintopistettä ei ollut, vain pakeneva, reunoistaan kaartuva horisontti. Käteni lepäsi kevyesti isolla ruorilla, seisoin vakaasti kannella ja tunsin, miten meri ja minä olimme yhtä. Purjevene paljaiden jalkojeni alla liukui sulavasti kuin totellen ajatuksiani.

Mieleni oli yhtä tyyni kuin meri. Tiesin, minne olin menossa. Vaikka horisontissa ei näkynyt mitään, suuntani oli selvä.

Toiveet ovat mielenkiintoinen tapaus. Ne pulppuavat mielen pohjattomasta kaivosta. Toiveen täyttymisen tuoma ilo on lyhytaikaista: pian taas tavoitellaan uutta.

Hetkellinen rauha on kuin horisontti: se pakenee koko ajan kauemmas, aina uuden toiveen taakse.

Toiveiden tavoittelu on voima, joka antaa tuulta purjeisiin. Saa liikkeelle. Mutta jos se on ainoa tarkoitus, matkanteosta nauttiminen unohtuu.

Purjehtiessani olin jo perillä, koska jokainen hetki sisälsi merkityksen: se oli elämääni. Matkani jatkui, fyysisesti etenin, henkisesti kasvoin. Silti jollain tasolla ymmärsin olevani valmis, olleeni sitä syntymästä lähtien.

Jos tavoittelee vain sateenkaaren päässä olevaa kulta-aarretta, pettyy, vaikka pääsisi perille. Pata on nimittäin tyhjä. Mutta jos pitää silmänsä auki kulkiessaan sateenkaaren alla, näkee kultahippusia, jotka voi poimia mukaansa. Ja kun padan luona kaataa kultahippuset sinne, ne täyttävät padan ääriään myöten.

Matkanteko on tärkeämpää kuin perille pääseminen. Merkityksellistä ja antoisaa kesää!

Kirjoittaja on yrittäjä, jonka unelmoi seesteisestä purjehduksesta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uudet potut voikastikkeella

Miljoona virkaa: Vanhemman kesälaidun

Miljoona virkaa: Kirjoitan kesälistan vasta syyskuussa