Vieraskolumnit

Keskustelun kipukohta

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon liittyminen Pride-viikon viralliseksi tukijaksi herätti huomattavaa keskustelua. Pääsimme todistamaan avointa kirjeenvaihtoa ja painokkaita ulostuloja sekä mielipidepalstoilla että asianosaisten tiedotteissa.

Osapuolet näyttivät poteroituvan totutusti, vaikka perinteistä liberaali-konservatiivi-asetelmaa on syystäkin moitittu yksinkertaistavaksi. Yksilö voi olla hyvin konservatiivinen jossain asiassa, mutta liberaali toisessa. Puhumattakaan siitä mitä kukin määritelmillä milloinkin tarkoittaa.

Kotisatamiinsa ankkuroituneiden osapuolten ohihuutelu on turhauttavaa seurattavaa. Näyttää siltä, ettei pyritä vastaamaan argumentteihin ja aidosti ymmärtämään toista näkökulmaa, vaan toistelemaan oman tulkinnan perusteita, jotka vastustajan mielestä ovat lähtökohtaisesti virheelliset.

Ekumeniikan professorin Risto Saarisen mukaan uusoikeisto niputtaa yhä useammin politiikan ja uskonnon, kaikkien konservatiivien yhteenliittymistä tavoitellen. Ääriliikkeiden hengenheimolaisuus saa pohtimaan kirkollisen keskustelun kipukohtien perustaa. Ehkäpä keskustelussa ei olekaan kyse raamatuntulkinnasta vaan siitä, millaisia psykologisia ja sosiaalisia funktioita uskonto osapuolten elämässä palvelee.

Uskonnollinen suuntautuminen syntyy persoonallisuuden ja kasvatuksen yhteisvaikutuksesta. Siis synnynnäiset valmiudet, taipumukset, reaktiotyylit ja kasvatus muodostavat tapamme olla uskonnollisia. Erään teorian mukaan voimme suuntautua uskontoon välineenä, päämääränä tai etsintänä.

Välinesuuntautuneisuudessa uskonto on väline, joka voi välittää turvallisuutta, lohtua, seuraa ja statusta. Se korreloi suvaitsemattomuuden ja ennakkoluuloisuuden kanssa. Päämääräsuuntautuneisuudessa uskonto on perimmäinen päämäärä, jonka kautta muita elämän ilmiöitä kohdataan. Siinä korostuvat varmat uskonkäsitykset ja joustamattomuus. Etsintäsuuntautuneisuudessa eksistentiaalisten kysymysten monimutkaista luonnetta ei koeta tarpeelliseksi kaventaa vaan suhtaudutaan myönteisesti epäilyyn ja itsekritiikkiin. Tällöin uskonkäsityksillä on pienempi rooli ja käytännöllisillä seurausvaikutuksilla suurempi.

Erään teorian mukaan voimme suuntautua uskontoon välineenä, päämääränä tai etsintänä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Perusteeton pessimismi ja yleistäminen ovat ihmisen tyyppillisiä ajatusvääristymiä - "erityisen tuhoisia ovat negatiiviset ajatukset, jotka samaistamme totuuden kanssa"

Moderni yhteiskunta teki selvää yhteisistä aterioista, mutta nyt palataan saman pöydän ääreen

Hengähdyspaikka: Rauhoittava mökä