Vieraskolumnit

Kun lääkäri henkeni pelasti

Seppo Vuokko: "Yksittäiset sairaskertomukset eivät vielä ole tiedettä. Vasta kun lukuisista raporteista ja kokeista kootut tiedot yhdistetään, syntyy tiedettä."

Pari viikkoa sitten sairastuin äkillisesti. Tauti alkoi räjähtävällä ripulilla, joka luultavasti levitti roiskeita virtsaputken päähän asti. Seuraavana päivänä alkoivat virtsaamisoireet: vähän väliä oli vessassa käytävä tiristämässä vaivalla ja kivulla ruokalusikallinen keltaista nestettä.

Itse en pitänyt tautia vaarallisena, mutta lääkäri huolestui: bakteeri oli jo saavuttanut munuaiset. Tulehduksen edetessä bakteeri olisi voinut päästä sieltä verenkiertoon – ja pam, siinä se sitten ehkä olisi ollut!

Hoito oli yksinkertainen: neljäntoista päivän antibioottikuuri. Olo alkoi helpottua jo saman päivän iltana.

Ehkä tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun lääketiede pelasti henkeni.

Pari vuotta sitten hammasjuuri tulehtui. Kivut olivat niin kovat, että minun piti mennä viikonloppuna päivystykseen, vaikka maanantaiksi olin jo saanut ajan omalta hammaslääkäriltäni. Hampaan poistanut ja tuiman antibioottikuurin määrännyt lääkäri sanoi pahaenteisesti, etten olisi kestänyt maanantaihin asti.

Kummassakin tapauksessa vaarana oli, että bakteeri pääsee verenkiertoon. Siellä se olisi aiheuttanut yleistulehduksen, jota vanha kansa kuvasi sanalla verenmyrkytys. Se on yhä, kaikista antibiooteista huolimatta äärimmäisen vaarallinen tila, joka usein päätyy kuolemaan.

Ihmisessä on bakteereja enemmän kuin omia soluja. Omassa pilttuussaan bakteerit ovat välttämättömiä hyvinvoinnillemme, mutta väärään paikkaan päästyään ne voivat tappaa. Huonolla tuurilla pienikin nirhama voi kehittyä tappavaksi tulehdukseksi.

Tai ehkä lääketiede pelasti henkeni ensi kerran jo paljon varhemmin. Ehkä joku lapsuudessa saatu rokotus pelasti minut taudilta, johon muutoin olisin sortunut. Me emme vain koskaan saa tietää, mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi saaneet rokotusta tai lääkitystä.

Filmeissä lääkärit pelastavat ihmisiä kiihkeän jännityksen vallitessa leikkaussaleissa, mutta useimmiten pelastaminen ei ole niin dramaattista. Siihen riittää lääkekuuri tai taudin ennakolta torjuva pistos – tai jopa valistus: kerrotaan ihmisille kuinka pysyä terveenä.

Mutta aina pelastavan lääkärin takana on suuri joukko muita ihmisiä, paikalla näkyvien avustajien lisäksi tutkijoita, jotka ovat selvitelleet tautien syitä ja etsineet niihin parannuskeinoja, biologeja, jotka ovat selvittäneet, miten elimistö toimii, kemistejä, jotka ovat kehittäneet uusia lääkkeitä, fyysikoita ja insinöörejä, jotka ovat suunnitelleet analysaattorit ja muut laitteet.

Nykyinen lääketiede on miljoonien ihmisten yhteistyön tulosta.

Yksittäiset sairaskertomukset eivät vielä ole tiedettä. Vasta kun lukuisista raporteista ja kokeista kootut tiedot yhdistetään, syntyy tiedettä.

Lääketiede sisältää kaiken tutkitun ja testatun tiedon ihmisen biologiasta, taudeista, vammoista ja hoidoista. Ei siis ole vaihtoehtolääketiedettä. Vaihtoehtolääketieteenä esitetyt hoidot ja rohdot ovat parhaimmillaan perinnettä tai kansanviisautta, mutta suuri osa niistä on täyttä huuhaata.

Sikäli kun perinteisiä hoitokeinoja on tutkittu ja hyviksi havaittu, niistä tulee osa lääketiedettä. Nostan esiin vain haavojen hoitoon käytetyn kuusenpihkavoiteen, jota nykyään valmistetaan teollisesti.

Miksi sitten lääketieteeseen ei luoteta? Sattumalla on osuutensa tautien hoidoissakin. Niinpä voi käydä, että lääkärin hoidossa ollut potilas menehtyy, mutta toinen omatoimisesti itseään rohdoilla lääkinnyt selviytyy. Tästä lähtee sitten huhumylly pyörimään ja vahvistaa lääketieteen epäilijöiden uskoa omaan asiaansa.

Kirjoittaja on luontokirjailija Savitaipaleelta.

Yksittäiset sairaskertomukset eivät vielä ole tiedettä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uhkapeliä Yhdysvalloissa

Toimivia lääkkeitä todelliseen tautiin

Seppo Vuokko: "Turhat lentomatkat, kakkosautot- ja asunnot, vesiskootterit, mönkijät ja muu täysin tarpeeton kulutus olisi syytä unohtaa"