Vieraskolumnit

Hengähdyspaikka: Kuopus ihasteli haltioituneena pajukkoa – ja siitä asenteesta voisi ottaa oppia

Anni Takko: Jokaisen kokemus on aina se ”oikea”, eikä meidän tulisi yrittää korjata toisten kokemuksia kertomalla, miten joskus jossakin voi olla jotakin vielä parempaa.

“Miten hienoa metsää”, huudahti kuopukseni haltioituneena läimäyttäen kätensä yhteen, kun näki lentokoneen ikkunasta ensimmäisiä pajuja Helsinki-Vantaan kiitoradan laitamilla. Olin vähällä huomauttaa tuon nyt olevan vain pajukkoa, mutta tajusin pitää suuni kiinni.

Saharan laidalla kasvaneelle pikkutytölle oli vihreän eri sävyissä tuulessa heiluva pajukko kaunis. Hänellä ei ollut kokemusta ehkä vielä hienommista metsistä, ja vaikka olisikin ollut, on pajukkokin kaunis.

Ihmisen kokemus muodostuu paitsi senhetkisestä tilasta, myös elämäntilanteesta, menneistä kokemuksista ja vuorovaikutuksesta.

Siksi jokaisen oma kokemus on aina se ”oikea”, eikä meidän tulisi yrittää korjata toisten kokemuksia kertomalla, miten joskus jossakin voi olla jotakin mahdollisesti vielä parempaa.

Lisäksi arvostamalla sitä, mitä on tässä ja nyt, pääsemme eroon pyrkimyksestä etsiä aina vielä hienompaa tai voimakkaampaa asiaa tai kokemusta.

Myös kokemukset vuorovaikutuksesta, tai esimerkiksi taiteesta, voivat olla aivan erilaisia mutta kaikki yhtä lailla oikeita.

Olen nyt ollut viisi päivää Suomessa ja voisin kirjoittaa omista kokemuksistani pitkästikin.

Eräs asia, jonka olen pannut merkille, on se, että kaikilla tuntuu olevan paljon mielipiteitä mitä pienimmistäkin asioista. Millä tavalla kypsynyt banaani on maukkain? Onko väärin poimia mustikoita poimurilla? Miten hernemyyjän tulisi lapata herneet litran mittaan?

Tietysti vertaan kuulemaani ja kokemaani siihen kokemuspankkiin, joka minulla on takanani – elämääni. En edes yritä muodostaa omia mielipiteitä, vaan yritän vain olla ja ottaa vastaan.

Opettelen kuopuksemme asennetta olla etukäteen miettimättä, mikä on hienoa tai kaunista. On hauskaa, että samalla asenteella pärjäsi itse asiassa parhaiten myös Saharan laidalla.

Arvostetaan toistemme kokemuksia juuri sellaisina kuin ne ovat – ja mikä tärkeintä, myös omiamme.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Perusteeton pessimismi ja yleistäminen ovat ihmisen tyyppillisiä ajatusvääristymiä - "erityisen tuhoisia ovat negatiiviset ajatukset, jotka samaistamme totuuden kanssa"

Moderni yhteiskunta teki selvää yhteisistä aterioista, mutta nyt palataan saman pöydän ääreen

Hengähdyspaikka: Rauhoittava mökä