Vieraskolumnit

Satavuotias tasavalta

Seppo Kääriäinen: "Demokratian elinvoima on kriittisen kansalaisen varassa. Hän ei ole manipuloinnin ohjailtavissa."

Ylihuomenna keskiviikkona 17.7. tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim vahvisti lain tasavallasta maamme hallitusmuotona.

Mannerheim vahvisti tasavaltalaislain erittäin vastentahtoisesti. Oikeisto oli ajanut voimakkaasti kuningaskuntaa Suomen hallitusmuodoksi. Ei ollut ollenkaan selvää, että Suomesta olisi tullut tasavalta.

Oikeisto pystyi määrävähemmistöllä viivyttämään ja melkein estämään tasavaltalaisen hallitusmuodon hyväksymisen.

Vuoden 1919 maaliskuun eduskuntavaaleista oli muodostunut suurelta osin hallitusmuotovaalit: kuningaskunta vai tasavalta?

Monarkiaa ajaneet kokoomus ja ruotsalainen kansanpuolue saivat yhteensä 50 edustajaa. Kolme RKP:n edustajaa kuitenkin kannatti tasavaltaa.

Tasavallan kannalla olleet sosialidemokraatit ottivat 80 paikkaa (-12), maalaisliitto 42 (+16) ja vasta perustettu kansallinen edistyspuolue 26 edustajaa.

Mannerheimin vastustuksen yhtenä pontimena olivat hänen aikeensa puuttua Venäjän sisäiseen välienselvittelyyn ja hyökätä Pietariin. Tasavalta oli esteenä hänen suunnitelmilleen.

Tasavalta lopulta voitti. Kompromissi syntyi edustaja Heikki Ritavuoren aloitteen pohjalta keskustavoimien, vasemmiston ja kokoomuksen neuvonpitojen tuloksena. RKP:n edustajat vastustivat tasavaltaa loppuun asti.

Runsaan viikon päästä lain vahvistamisesta eduskunta valitsi K. J. Ståhlbergin tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Hän sai taakseen 143 edustajaa, Mannerheim 50 edustajaa ja Tanner yhden.

Suomen valtiosääntö pysyi kutakuinkin vuonna 1919 päätetyillä pohjilla aina vuosien 2000 ja 2012 uudistuksiin saakka.

Vallan painopiste alkoi siirtyä presidentti Koiviston 1980-luvulla liikkeelle sysäämillä uudistuksilla eduskunnan ja hallituksen suuntaan. Valta on parlamentarisoitunut.

Demokratia on elävää ja aitoa silloin, kun kansalaiset voivat ilmaista vapaasti mielipiteensä ja voivat äänestää erilaisten vaihtoehtojen pohjalta ja kun maan hallituksen kokoonpano perustuu mahdollisimman tarkoin kulloiseenkin vaalitulokseen.

Tasavaltalaista meininkiä on sekin, että mitään kansalaisten äänestämää puoluetta ei ole etukäteen suljettu pois hallitusvallan käytöstä.

Kevään hallitusneuvottelut osoittivat tasavaltalaisen hallitusmuodon toimivan hyvin vaikeissakin olosuhteissa. Hallitus saatiin kasaan kuukaudessa, kun hallituksen muodostaminen esimerkiksi Ruotsissa kesti kolme kuukautta.

Demokratia on tiukoilla tämän päivän Euroopassa. Unionin itäeurooppalaiset jäsenvaltiot kulkevat omia latujaan oikeusvaltio- ja ihmisoikeusasioissa.

Demokratian elinvoima on kriittisen kansalaisen varassa. Hän ei ole manipuloinnin ohjailtavissa. Nykymaailmassa kansalainen on monenlaisen informaation kohteena. Puhutaan totuudenjälkeisestä ajasta.

Olemme viettäneet vuosina 2017 ja 2018 sadan vuoden takaisista tapahtumista muistuttavia muistotilaisuuksia. Muistamiseen onkin ollut perusteltua aihetta. Luulisi, että tasavallan synty olisi muistettavien tapahtumien joukossa.

On toivottavaa, että valpas mediamme Yleä myöten noteeraa tasavallan sadan vuoden takaiset syntyvaiheet.

Heinäkuun 17. ei ole virallinen liputuspäivä. Tasavallan alku ansaitsee virallisen muistamisen.

Kirjoittaja on ministeri.

Demokratian elinvoima on kriittisen kansalaisen varassa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Demokratia auttoi Suomen pelastamaan itsensä

Toimivia lääkkeitä todelliseen tautiin

Arvot vai Brexit?