Vieraskolumnit

Kalassa Inarijärvellä

Aloitin lomani Inarijärvellä, jossa olimme poikani kanssa usean päivän kalareissulla. Avasin kalastuskauteni 49-senttisellä, pullealla harjuksella. Todellinen kalamies kai pyöristäisi sen puoleen metriin.

Erämaajärvi lienee yksi hienoimpia paikkoja, joita tästä maasta löytyy. Se on Suomea, jonka puhtaudesta ja olemassaolosta haluan pitää kiinni. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on ilmastonmuutoksen ohella aikamme suurimpia uhkia. 

Ilmastonmuutosta Suomi ei voi ratkaista yksin, mutta luonnon monimuotoisuus Suomessa on meidän käsissämme. Olemme vastuussa siitä, että lapsillemme jää yhtä kaunis ja puhdas luonto kuin se, jonka olemme itse saaneet kokea.

Suomi on tuhansien järvien ja virtaavien koskien maa. Jatkosodan jälkeisen jälleenrakennuksen myötä suuri osa Suomen koskista padottiin. Myöhemmin keskusteluun on noussut myös kysymys virtavesien tilasta ja vaelluskaloista. 

Vaelluskalat ovat minulle vapaa-ajan kalastajana sydämenasia, josta voisin puhua loputtomiin. Onneksi kalakantojen tilaa on saatu parannettua viime vuosina. Kaikkein uhanalaisimmat kannat on rauhoitettu kokonaan ja siirrytty luonnon ja viljelyperäisten kalojen kalastuksen sääntelyyn rasvaeväleikkauksen avulla. 

Lohen vapaa-ajankalastukselle on asetettu kiintiö ja myöhäissyksyn jokisuun verkkokalastukselle on asetettu rajoitukset. Uuden kalastuslain mukaisten kalatalousalueiden tulee ottaa vaeltavat kalakannat huomioon kalastuksen suunnittelussa. 

Edellisen hallituksen vaelluskalakärkihankkeeseen panostetulla kahdeksalla miljoonalla eurolla saatiin yhteensä 20 miljoonan euron investoinnit luonnonkierron palauttamiseksi rakennettuihin vesistöihin. Mustionjoki, Lieksanjoki, Iijoki, Kemijoki, Kymijoki ja Oulujoki saivat kaikki osansa. 

Kalakantojen suojelussa on kyse luontoarvojen lisäksi myös rahasta, sillä kalastusmatkailu on paikallisille yrittäjille merkittävä tulonlähde. On arvioitu, että yhden ylös kalastetun lohen Tornionjoen alueelle tuoma aluetaloudellinen arvo olisi ollut 1 320 euroa vuonna 2017. 

Tänä vuonna kalastuslakiin tehdyllä muutoksella uhanalaisille vaelluskaloille annettiin arvot, joiden mukaan kalojen laittomasta pyynnistä joutuu maksamaan korvausta. Esimerkiksi järvilohen arvo on 7 510 euroa. 

Kiitän vaelluskalojen suojelemiseksi jo tehdystä työstä edellisen hallituksen maa- ja metsätalousministereitä Jari Leppää ja Kimmo Tiilikaista. Kiitän myös Antti Rinteen hallitusta kalastuslinjauksista. Jo edellisellä kaudella aloitetun kunnianhimoisen kalapolitiikan linja jatkuu.  

Tuen lämpimästi kaikkia hankkeita, joilla pyritään löytämään ratkaisuja kalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseksi. Yksi konkreettinen asia, johon toivon Rinteen hallituksen laittavan vauhtia, on sähköntuotannolle merkityksettömien patojen purkaminen tai puhkaiseminen. 

Suomessa on valtava määrä nousuesteinä toimivia pieniä voimaloita, joilla ei ole sähköntuotannon kokonaisuuden kannalta merkitystä. Niiden purkaminen olisi tehokas keino kymmenien virtavesikilometrien vapauttamiseen. Muutoksen vauhdittamiseen tarvitaan varmasti sekä keppiä että porkkanaa.

Lohen merikalastusta pitäisi edelleen rajoittaa. Tornionjoki on merkittävä kutujoki lohille, mutta sinne nousevien lohien määrä on viime aikoina vähentynyt. Pitäisi varmistaa, että joessa on tietty määrä, esimerkiksi 30 000–40 000 kutevaa kalaa ennen kuin merellä saisi kalastaa. 

Merikalastuksen voisi vapauttaa sen jälkeen, kun vahvimmat yksilöt ovat nousseet. Tällä tavalla joessa olisi poikastuotanto sellaisella tasolla, että siellä olisi kymmenen vuodenkin päästä kalaa. 

Kalakantojen suojelussa on kyse luonto­arvojen lisäksi myös rahasta.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kokoomus aikoo haastaa hallitusta ja perussuomalaisia

Valitut Palat kysyi: Petteri Orpo on suomalaisten mielestä paras vaihtoehto hoitamaan maan asioita

Simonkadulla: Räiskyvä kisa alkoi