Vieraskolumnit

Toimivia lääkkeitä todelliseen tautiin

Aineellisen omaisuuden tavoittelu on alkujaan ollut ymmärrettävää.

Kevään kuumia poliittisia keskusteluja oli kiista metsien käytöstä. Eniten taitettiin peistä siitä, onko Suomella varaa toteuttaa uusia tehtaita – tai olla toteuttamatta niitä.

Epäilijät alleviivasivat sitä, että hakkuiden lisääminen pienentää hiilinielua, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta yhtä lailla kuin päästöjen kasvattaminen. Puolustajat taas muistuttivat siitä, että jos metsätuotteita joka tapauksessa tarvitaan, ne on kestävintä tuottaa Suomen kaltaisessa maassa.

Kiista osui kestävyyskriisin ytimeen. Meidän on otettava tosissaan ongelmien juurisyyt. Meidän on alettava hoitaa itse tautia, ei vain oireita.

Ilmastokriisin tärkein aiheuttaja on fossiilisten polttoaineiden käyttö. Siksi pitkään on pyritty siirtymään uusiutuvaan energiaan – ja aiheesta.

Vastaavasti lajikirjoamme uhkaa eniten luonnon raivaaminen ihmiskäyttöön. Yhdeksi ratkaisuksi on tarjottu suojelualueiden laajentamista – jälleen hyvästä syystä.

Mutta miksi energiaa oikeastaan tarvitaan niin valtavia määriä? Minkä takia luontoa pohjimmiltaan raivataan niin paljon?

Kestävyyskriisin taustalla on yksi juurisyy ylitse muiden: ylikulutus.

Kasvava joukko ihmisiä kuluttaa kasvavan määrän tavaroita. Tämän kulutuksen vaatimasta energiasta valtaosa katetaan yhä fossiilisilla polttoaineilla. Tämän kulutuksen takia raivataan luonnontilaisia metsiä, kalastetaan tyhjäksi meriä ja louhitaan soraharjuja.

Suomalainen teollisuuskaan ei suunnittele uusia tehtaita huvikseen, vaan vastatakseen kasvavaan kulutukseen. Kun tilaamme tavaroita verkkokaupasta, ne on yleensä pakattu pahviin. Kun kehittyvissä maissa aletaan käyttää vessapaperia, siihen tarvitaan usein sellua. Osa pakkausten ja vessapaperin raaka-aineista tehdään suomalaisista metsistä.

Lääkärit osaavat kertoa, että oireitakin on tärkeä hoitaa. Vilustumiseen järkevintä on juuri oireenmukainen hoito: särkylääkkeet, nesteytys ja lepo.

Mutta yleensä välttämätöntä on puuttua myös itse tautiin. Meidän on alettava hoitaa ylikulutusta.

Lääkkeitä on monenlaisia. Hallituksen päätös ulottaa arvonlisävero myös pieniin verkko-ostoksiin hillitsee krääsän rahtaamista ulkomailta. Korjausten arvonlisäveron keventäminen Ruotsissa auttaa puolestaan käyttämään tavaroita pitempään.

Ylikulutus kumpuaa erityisesti kahdesta lähteestä. Tehottomuuden ja tuhlauksen takia kulutamme luonnonvaroja enemmän kuin olisi välttämätöntä. Tähän hukkakulutukseen usein toimiva lääke on kiertotalous: luonnonvarojen pitäminen käytössä kaatopaikalle kippaamisen sijaan.

Mutta pohjimmiltaan taustalla on materialismi, tavaran ympärillä pyörivä ajattelumalli. Kuvittelemme, että onnellisuutemme riippuu siitä, kuinka paljon kulutamme ja omistamme.

Aineellisen omaisuuden tavoittelu on alkujaan ollut ymmärrettävää – jopa välttämätöntä. Kukaan ei voi moittia suomalaisia, jotka sotien jälkeen pyrkivät kartuttamaan vaatimatonta varallisuuttaan. Kovin vähällä joutuvat sinnittelemään yhä maamme köyhimmät.

Pääosin materialismi on kuitenkin kääntynyt itseään vastaan. Ylikulutus ei enää paranna hyvinvointiamme, vaan päinvastoin horjuttaa sitä rapauttamalla sen ympäristöperustan.

On tärkeä kysymys, kuinka paljon Suomessa voi valmistaa metsätuotteita vaarantamatta ilmastoa tai luontoamme. Vielä tärkeämpi kuitenkin on, kuinka paljon voimme lopulta kuluttaa metsiä ja muita luonnonvaroja yleensä.

Ja miten pystymme lääkitsemään oireiden lisäksi itse tautia.

Aineellisen omaisuuden tavoittelu on alkujaan ollut ymmärrettävää.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uhkapeliä Yhdysvalloissa

Simonkadun pääekonomisti : Kuluttaja on talouden kivijalka

Mari Pantsar: "Vaarallisinta öyhötystä on ilmastokriisin vähättely – todellista hörhöilyä on, kun aikuiset ihmiset yrittävät pakoilla vastuutaan"