Vieraskolumnit

Maatalousneuvonnan tila huolettaa – pitäisikö omistajien ottaa ohjat?

Miksi muuten maatalousalalla puhutaan edelleen neuvonnasta, kun muilla aloilla konsultoidaan?

Maatiloja kiertäessäni kuulen monenlaista palautetta Suomen johtavan neuvontaorganisaation ProAgrian toiminnasta. Monet neuvojat saavat kehuja. Kiitosta sataa etenkin niille, jotka puhuvat rahasta suoraan ja osaavat kertoa, missä kohtaa tilan taloudenpito sakkaa. Myös sukupolvenvaihdoksiin liittyvät palvelut tuntuvat olevan pääosin kunnossa. Samoin pienryhmätoimintaa kiitellään.

Tyytymättömyyden tuhinaa ProAgrian perinteisiä palveluita kohtaan kuuluu kuitenkin enemmän kuin kiitosta. Tämä voi tietysti olla tyypillinen, suomalainen tapa reagoida asioihin. Moitteita puhtaasti kaupallisten toimijoiden palveluja kohtaan kuulee kuitenkin vähemmän.

ProAgriaa tuntuu vaivaavan sisäisesti melkoinen muutosvastarinta uusia asioita ja tehokkaampia toimintatapoja kohtaan. Neuvojat ovat tottuneet tekemään asiat omalla tavallaan ja modernimman työskentelytavan hyväksyminen on joillekin hankalaa. Aidon tiimityön sijaan monien neuvojien toiminta vaikuttaa enemmän yksilöurheilulta. Silloin asiakas ei saa kaikkea hyötyä, jonka hän voisi saada, kun kaikkien neuvojien näkemykset tilan toiminnoista pantaisiin yhteen.

Hieman takkuista tuntuu olevan myös omistajien kiinnostus yritystään kohtaan. Jos toimintaa kerran moititaan, pitäisi silloin olla kiinnostusta lähteä mukaan päättäviin elimiin muuttamaan asioita. Olen ollut etsimässä ehdokkaita erään alueellisen ProAgrian edustajiston vaaliin, mutta kiinnostus lähteä vaikuttamaan asioihin on ollut hyvin laimeaa. Harmi, sillä ProAgrioiden johto tarvitsisi nimenomaan omistajien tukea asioiden muuttamiseen.

Jos ProAgria ei nykymuodossaan palvele asiakkaitaan riittävän hyvin eikä omistajuus kiinnosta, pitäisikö koko liiketoiminta myydä yksityisille omistajille? Kun konsulttiyrityksellä olisi kasvolliset omistajat, siirtyisi vastuunkanto toiselle tasolle. Jos myynti ei heti innosta, niin alueelliset ProAgriat voisi ainakin yhdistää yhdeksi valtakunnalliseksi organisaatioksi. Sekin tehostaisi toimintaa ja hallintoa huomattavasti.

Miksi muuten maatalousalalla puhutaan edelleen neuvonnasta, kun muilla aloilla konsultoidaan? Suomalainen maatalous tarvitsee nimenomaan kovan tason konsultointia, ei niinkään neuvontaa, joka mielletään enemmän opettamiseksi kuin yrittäjän sparraamiseksi. Konsultoinnissa keskitytään johtamiseen ja rahaan. Ja konsultin pitää olla niin hyvä, että palveluita ostetaan ilman valtion Neuvo 2020 -miljooniakin. Valtion neuvonnalle tyrkkäämä ilmainen raha ei ainakaan nopeuta muutosta.

Ja vielä ihan tasapuolisuuden vuoksi: en ymmärrä myöskään ProAgrian kilpailijan, Wikli Groupin, tarvetta korostaa sitä, että maatiloja alkaa mennä kasapäin konkurssiin ihan pian. Noinkohan?

Kirjoittaja Markku Pulkkinen on agronomi ja vapaa toimittaja

Aiheeseen liittyvät artikkelit

S-ryhmä lupasi viljelijöiden tulevaisuusvalmennuksessa: Paikalliselle ruualle on tilaa ryhmän kaupoissa

Vähentääkö ruokakaupan alennuslaputus oikeasti hävikkiä?

KoneAgria pitää taukoa ensi vuonna, vuoden 2021 näyttelyn paikasta ei vielä tietoa