Vieraskolumnit

Maailmankaupan suuri vääntö

Petri Sarvamaa: Yhdysvallat ja EU eivät ole todellisia kauppavihollisia.

Maailman kauppakuvio on melkoisessa myllerryksessä. Myllerryksen keskiössä on Yhdysvallat, joka hankkiutuu irti ja eroon järjestelmästä, jonka se itse synnytti ja kasvatti.

Toisen maailmansodan jälkeinen hyvinvoinnin kasvu läntisessä maailmassa on pitkälti perustunut kauppajärjestelmään, jonka kehitti Yhdysvallat. Yhdysvallat loi kansainvälisen kaupan nykyaikaiset säännöt ja maailman kauppajärjestön WTO:n. Amerikkalaisilla oli asiaan tietysti suuri intressi, sillä Yhdysvaltain kansantalous hyötyi suuresti kaupan asteittaisesta vapauttamisesta.

Maailmansodan jälkeen lujittui paitsi poliittisesti, myös kaupan kannalta Yhdysvaltain ja Euroopan erityisen syvä suhde. Sen seurauksena Yhdysvaltain investoinnit EU:n alueella ovat nykyään kolme kertaa suuremmat kuin koko Aasiassa, ja EU-maiden yhteenlasketut investoinnit Yhdysvalloissa peräti kahdeksan kertaa suuremmat kuin Kiinassa ja Intiassa yhteensä.

Presidentti Donald Trumpin noustua valtaan alkoi tapahtua. Ensin tulivat syytökset: "meitä (amerikkalaisia) ei kohdella reilusti". Sitten alkoi uhkailu ja lopulta ammuttiin kauppasodan ensimmäiset laukaukset. Mutta ne Yhdysvallat suuntasi Kiinaan. Eurooppa on selvinnyt enimmäkseen Trumpin kovilla puheilla.

Tämäkin tosin riitti EU:lle, josta osoituksena on ollut viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana Brysselin vimmainen ponnistelu useiden kauppa- ja investointikumppanuussopimusten solmimiseksi ympäri maailman.

EU-Japani, EU-Meksiko, EU-Kanada, EU-Vietnam ja lopulta nyt loppuun neuvoteltu, mutta lopullista hyväksymistä vailla oleva Mercosur eli EU:n ja Latinalaisen Amerikan nelikon, Brasilian, Argentiinan, Paraguayn ja Uruguayn välinen vapaakauppasopimus.

EU siis säikähti Yhdysvaltain uutta unilateralistista linjaa. EU:n omat kauppasopimukset voikin nähdä pitkälti "vakuutuksena" uuden tilanteen aiheuttamaa epävakautta vastaan. Sama logiikka paimentaa myös muut maat neuvottelupöytään EU:n kanssa.

Suoranaista hyötyäkin on tarjolla EU-valtioille, niiden yrityksille ja viime kädessä kansalaisille; jos Yhdysvallat pelaa itsensä heikompaan asemaan kauppakumppanuudessa minkä hyvänsä valtion kanssa, pyrkii EU nappaamaan tekemättä jäävät kaupat itselleen.

Mutta kuvio ei ole EU:n näkökulmasta näin yksinkertainen. Kaiken Brysselistä Washingtoniin sinkoilevan kitkerän kauppapoliittisen kommentoinnin keskellä on hiukan huvittavaa, miten EU:ssa on nyt päädytty Trumpin Valkoisen talon kanssa koko lailla samaan analyysiin siitä, missä maailmankaupan todellinen mörkö luuraa. Se on Kiina.

Erikoista on sekin, miten EU alleviivaa suhteessa Yhdysvaltoihin nimenomaan kaupan "vapautta". Valkoisessa talossa nyt majailevat Trumpin neuvonantajat sekä isäntä itse ovat päinvastaisessa näkemyksessä kaupan vallitsevasta vapaudesta. He ajavat aidosti vapaata kauppaa, jota EU:n sääntely tai edes itse luodut WTO-säännöt eivät kahlitse.

Joka tapauksessa tilanne on kehittymässä hyvin mielenkiintoiseksi. Yhdysvallat aikoo tosissaan pistää kampoihin Kiinalle, jonka se näkee nousevan mahtiasemaan epäreiluilla konsteilla. Suurimpana syntinä nähdään valuuttakeinottelu, joka on ollut Kiinan nousun takana jo pitkään, mutta huolia aiheuttavat myös kommunistisen diktatuurin junailemat strategiset investoinnit. Eurooppa jakaa lopulta aivan samat huolet ja ongelmat Yhdysvaltojen kanssa. Brysselissä kesti vain hiukan pidempään huomata samat asiat.

Yhdysvallat ja EU eivät siis ole todellisia kauppavihollisia. Yhteinen ongelma on Kiina. Nyt sopii vain toivoa, että molemmin puolin Atlantia ymmärretään yhdistää voimat suuressa maailmankaupan uusjaossa.

EU:lla tähän pitäisi olla valmiuksia, mutta suurempi kysymysmerkki on Valkoisen talon länsisiivessä majaileva porukka. Etunenässä ovat Peter Navarro ja Mike Mulvaney, jotka uskovat Yhdysvaltojen edun vaativan toimimista yksin. Veikkaan, että he joutuvat ennen pitkää muuttamaan mielensä. Kauppalusikan ottaminen yhteiseen käteen EU:n kanssa olisi molempien etu.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).

Yhdysvallat aikoo tosissaan pistää kampoihin Kiinalle.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uutistausta: Komissaariehdokkaista Wojciechowski ei vakuuttanut, Urpilainen sen sijaan onnistui

Cap-uudistus jännän äärellä

Petri Sarvamaa: maatalouspolitiikan uudistus tuskin valmistuu Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella