Vieraskolumnit

Amazon pelissä, Bolsonaro peilissä

Amazonia tärvellään siksi, että niin moni suostuu maksamaan näin saatavista tuotteista – myös meillä Suomessa.

Amazon roihuaa. Ainutlaatuisia sademetsiä nakertavat laittomat hakkuut ja tahallisesti sytytetyt palot, joita Helsingin yliopiston tutkija Markus Kröger kutsuu suoraan tuhopoltoiksi.

Brasilian kovapuheinen presidentti Jair Bolsonaro katsoo Amazonin hävitystä pitkälle läpi sormien – tai jopa kannustaa siihen. Suhtautuminen on herättänyt oikeutettua tyrmistystä ympäri maailman, myös meillä Suomessa.

Jos kuitenkin osoittaa toista sormella, kolme sormea osoittaa takaisin itseä kohti. Vaikka Brasilian johtoa on aiheellista arvostella, osasyy Amazonin hupenemiseen löytyy peilistä.

Metsäkadon tärkein ajuri Latinalaisessa Amerikassa on metsän raivaaminen maanviljelyn ja karjatalouden tarpeisiin. Maailmanlaajuisesti metsätalouden osuus on liki yhtä suuri.

Tullin tilastojen mukaan suora tuonti Brasiliasta Suomeen ylsi viime vuonna yli puoleen miljardiin euroon. Eniten esillä on ollut naudanliha, sillä sademetsiä raivataan paljon juuri laidunmaiksi. Brasiliasta tuodaan silti paljon muutakin: esimerkiksi kahvia, puutuotteita, metalleja ja koneita.

Osa suomalaisesta kulutuksesta ruokkii Amazonin metsäkatoa suoraan. Naudanlihan ohella erityisesti lihantuotannossa ja kalankasvatuksessa käytettävä rehusoija kasvattaa painetta raivata sademetsiä viljelymaaksi.

Suomalaisten syömän ruuan tarvitsemasta viljelymaasta noin kaksi viidennestä sijaitsee maamme rajojen ulkopuolella. Ruokamme luontovaikutuksista peräti yli 90 prosenttia tapahtuu muualla kuin Suomessa. Juuri Brasilia on yksi maista, joissa kulutuksemme aiheuttama uhka lajikirjolle on kaikkein merkittävin.

Bolsonaro haluaa raivata sademetsiä, jotta maa voisi viedä enemmän maataloustuotteita. Brasilialaiset eivät hävitäkään metsiään huvin vuoksi.

Amazonia tärvellään siksi, että niin moni suostuu maksamaan näin saatavista tuotteista – myös meillä Suomessa. Ilman ostajia ei ole myyntiäkään.

Valtiovarainministeri Lintilä pohtikin aiheellisesti, pitäisikö EU:n rajoittaa lihan tuontia Brasiliasta. Maa- ja metsätalousministeri Leppä puolestaan esitti järkevästi tavoitteeksi luopua soijan rehukäytöstä Suomessa kokonaan vuoteen 2025 mennessä.

Molemmat ministerien esitykset ovat kannatettavia. Pitkällä aikavälillä rima pitää silti asettaa korkeammalle.

Tavoitteena pitää olla, että suomalaisten kulutus ei aiheuta metsäkatoa lainkaan. Ei Brasiliassa, mutta ei myöskään Indonesiassa, Venäjällä tai Keski-Afrikassa. Ei kuluttamamme lihan tai rehusoijan takia, mutta ei myöskään vaikkapa palmuöljyn tai puutarhakalusteiden takia.

Onneksi metsäkadon kierre on mahdollista katkaista. Vuosina 2004–2012 Brasilia onnistui leikkaamaan vuotuista metsäkatoa peräti alle viidennekseen. Indonesiassa metsäkato saatiin puolestaan laskettua viime vuonna alimmalle tasolle yli vuosikymmeneen.

Kaikilla on oma roolinsa. Kuluttajat voivat vaatia, että kaupat ja ravintolat eivät tarjoa brasilialaista lihaa. Poliitikot voivat ajaa topakoita toimia metsäkadon suitsimiseksi. Eläintilalliset voivat hakea kotimaisia vaihtoehtoja soijarehulle. Sijoittajat voivat vetää rahansa pois metsäkatoa ruokkivista yrityksistä Brasiliassa.

Osasyy Amazonin tilanteeseen löytyy peilistä. Mutta sieltä näkyy myös osaratkaisu.

Kirjoittaja on Sitran johtaja.

Osa suomalaisesta kulutuksesta ruokkii Amazonin metsäkatoa suoraan.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uusia vauvoja

Yhteisöllisen tilalle on tullut yksilöllinen – mitä olemme menettäneet?

”Pienemmästä puumäärästä enemmän lisäarvoa” -ratkaisut erinomaisia