Vieraskolumnit

Täydellinen elämä koostuu sarjasta täydellisiä hetkiä

Välillä tuntuu, että työn, metatyön ja perhearjen yhtälö on liikaa, kirjoittaa Sari Hyvärinen.

Kaoottista elämää. Savuttava hella ja piippaavat palohälyttimet. Tahtoaan harjoittava nelivuotias aamun minuuttiaikataulussa. Koulujen ja nuorisotilojen lupalappuja täytettävänä, äiti näiden piti olla jo eilen. Työjutut pyörivät jo mielessä, samaan aikaan käsi kirjoittaa ostoslistalle kaurahiutaleita.

Pysähdyn. Katson ympärilleni ja alan nauraa. Lapset katsovat minua kuin vinksahtanutta. Tätä se toisinaan on!

Laitan ostoslistan takaisin jääkaapin oveen, sutaisen nimmarit papereihin, halaan suu auki tuijottavaa pörrötukkaista nuorimmaistani. Kyllä me vielä ehditään päiväkodin aamiaisellekin, kun nyt ollaan tosi nopeita.

Välillä tuntuu, että työn, metatyön ja perhearjen yhtälö on liikaa. Tähän tunnelmaan on kuitenkin kehkeytynyt jo varsin toimiva työkalupakki.

Heivaan kodista tarpeettomaksi käyneitä tavaroita, siivoan lopuksi. Priorisoin ja karsin rajulla kädellä asioita, prosesseja, konkretiaa.

Päätän hymyillä, koska tiedän sen lähettävän mielelleni ja keholleni stressiä laukaisevia signaaleja. Juon vähän lisää vettä.

Ja ennen kaikkea arvostan. Juuri tätä hetkeä. Kaikkea sitä elämänmakuista kauneutta, mikä on tässä ja nyt.

Pöydälle tipahtanut puuronokare kertoo perheen yhteisestä aamiaishetkestä, terveellisestä ruuasta, innoissaan päivän suunnitelmiaan selostavasta esiteinistä. Rakkaudesta ja hyvästä arjesta.

Sillä täydellinen elämä koostuu sarjasta täydellisiä hetkiä. Kun hetkeen pysähtyy, elämän kultareunus paistaa jälleen kirkkaasti.

Kirjoittaja on yrittäjä, joka pysähtyy hetkeksi kerrallaan, ihan tarkoituksella.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Löytyykö perheestäsi tomera traktorikuskin alku? MT kerää kuvia ja tarinoita nuorista konefaneista

Miljoona virkaa: Horisonttia kohti

Miljoona virkaa: Vanhemman kesälaidun