Vieraskolumnit

Voi sateentekijöitä!

Pekka Ervasti: "Kun halutaan miellyttää mahdollisimman monia, ei miellytetä ketään."

Ei käy kateeksi Katri Kulmunia (kesk.). Eikä Antti Rinnettä (sd.) tai Petteri Orpoa (kok.).

Vanhoilla, väsyneillä puolueilla ei mene hyvin. Kannatustrendi on huojuva. Porukka pakkautuu poliittisen janan ääripäihin, eikä enää puhuta vasemmistosta tai oikeistosta.

Vanha rautainen, poliittinen valtakolmio murtui viimeistään Isoon jytkyyn 2011. Sen olisi luullut herättävän politiikan dinosauruspuolueetkin, mutta ne vain jyräävät vanhaa uraa. Tulokset näkyivät eduskuntavaalien tuloksesta.

Kepu, kokoomus ja demarit saavat syyttää itseään. Niillä ei tunnu olevan sellaista poliittista agendaa tai edes sanavarastoa, joka puhuttelisi liikkuvia äänestäjiä – ja yhä suurempi osa äänestäjistä on liikkuvia.

Vanhat puolueet ovat korkeintaan modifioineet ikiaikaista agendaansa. Vanhaan Ladaan on pantu uudet koristeteipit. Poliittinen näpertely desimaalipilkun oikealla puolella ei kumpua kansalaisten tärkeimmistä huolenaiheista, vaan urautuneen puoluekaartin näköalattomuudesta.

Kun halutaan miellyttää mahdollisimman monia, ei miellytetä ketään. Sanoma on kuin lehmän henkäys.

Kepun puheenjohtajakisa on tuore esimerkki. Ylivarovaiset ehdokkaat arkailivat ottaa irti – tai sitten heillä ei oikeasti ollut mitään uutta tarjottavaa. Valinta tehtiin sukupuolen ja sukupolven perusteella. Sillä ei pitkälle pötkitä, jos kannatus on tarkoitus kaksinkertaistaa.

Kun näyttämöllä on tilaa, joku sen nappa. Joku huonotapainen, joka osaa ja kehtaa asettaa vuorosanansa niin, että yleisö herää ja kuuntelee. Persujen Jussi Halla-aho on poliitikkona harvinaisen epäkarismaattinen, lähes asosiaalinen, mutta hän tuntuu nyt puhuvan niin kuin suuri joukko oikeaksi tuntee. Vastapuolella kannatusta kerää globaali tunneälyfalangi, jonka mielestä tiukka pipo on liberaalin tuntomerkki.

Kesäloman mittainen aamukahvittelu ns. juntti-Suomen huoltsikan baarissa antoi hyvän kuvan, mistä puhutaan ja miten. Maahanmuutto ja ilmastonmuutos ovat joka köörin puheenaihe. Jostakin syystä niistä on vanhojen puolueiden nyt mahdoton puhua ymmärrettävästi.

Niin demareissa, kepussa kuin kokoomuksessakin on porukkaa, jonka mielestä niin maahanmuuton kuin ilmastokohkaamisen kohdalla olisi syytä retoriikkaa ärhäköidä. Toisella puolella barrikadia, Kehä III:n sisäpuolella ja yliopistokaupunkien vihreillä kampuksilla, mennään toiseen suuntaan. Välimaastossa vanhat puolueet sutivat paikoillaan, eivätkä tiedä, mitä tehdä tai sanoa, jotta löytyisi jonkinlainen ymmärrettävä linja.

Kannattajat äänestävät jaloillaan.

Vanhaan Ladaan on pantu uudet koristeteipit.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Viherporvari puimassa – Kokoomuksen ryhmänjohtaja on sinivihreä vävy, joka ajelee traktorilla perheen maatilalla

Antti Rinne ajaa aluepolitiikkaa MT:n kolumnissa — "Tämä hallitus ei jaa Suomea menestyjiin ja häviäjiin, koska se olisi paitsi tyhmää politiikkaa, myös sula mahdottomuus"

Aluepolitiikkaa tarvitaan