Vieraskolumnit

Sama tilanne, eri kokemus

Valkoinen heteromies on aina turvassa.

Kävelin perheeni kanssa urheilutapahtumasta pois syyskuisessa illassa. Meitä kävelijöitä oli tuhansia. Huomioni kiinnittyi siellä täällä pusikoissa virtsaaviin miehiin. Huomautin asiasta jälkeenpäin miehelleni, joka totesi, ettei ollut huomannut mitään.

Ärsyynnyin, sillä näin tämän oitis tasa-arvo- ja ­vähemmistökysymyksenä, jossa valkoinen heteromies on sekä valtaväestöä että valtaa pitävää väestönosaa. Puskissa pissaavat miehet tuskin muodostavat suurta turvallisuusriskiä, mutta silti naiset joutuvat sukupuolensa vuoksi liikkumaan aina myös ympäristön turvallisuutta tutkaavat anturit tarkkoina.

Valkoinen heteromies on aina turvassa ja voi kulkea laput silmillä niin halutessaan. Hänen ei tarvitse ajatella sitäkään, että puskiin pissaaminen olisi turvallisuusriski hänelle itselleen.

Mieheni puolustautui aiheellisesti ja huomautti asuneensa pitkään Afrikassa, jossa hän oli ihonvärinsä ja ehkä muidenkin ominaisuuksiensa takia vähemmistössä ja myös silmätikkuna.

Niin, ehkä puskiin pissaaminen on lähinnä vain kyseenalainen tapa, mutta siihen päätelmään voimme kuitenkin aina tulla, että jokaisen pitäisi saada elää turvassa ja rauhassa, kuuluipa mihin tahansa vähemmistöön tai enemmistöön.

Vähemmistöön kuuluminen sinänsä ei välttämättä kerro ihmisen asemasta, turvallisuudesta tai vaikuttamisen mahdollisuuksista. Toisin on niillä, jotka ovat jonkin ominaisuutensa vuoksi yhteis­kunnassa syrjittyjä.

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio antoi jälleen Suomelle suosituksia liittyen saamelaisvähemmistömme kohteluun. Komissio peräänkuuluttaa suomalaisten tietoisuuden lisäämistä saamelaisuudesta. Saamelaiset joutuvat meillä edelleen vihapuheen kohteeksi.

Vihapuhe on loukkaavaa ja lisää turvattomuuden tunnetta. Maailma ei ole turvallinen vihapuheen kohteeksi joutuvalle. Oma korsi ei siis ole kannettu kekoon laittamalla laput silmille ja ajattelemalla siten, ettei ainakaan pahenna tilannetta.

Olisi parempi etsiä tietoa, kuunnella ja oppia ymmärtämään ympärillä eläviä vähemmistöjä. Lopultahan tieto auttaa ymmärtämään. Toisen osaan asettuminen voi olla aika avartavaa.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Unohdetut ihmiset ja heidän elinympäristönsä heräävät eloon, ikuisuus palaa

Kun elämäsi lopputekstit rullaavat, oletko sinä pääosan näyttelijä?

Vanhan maalaiselämän piirteet nousevat uuteen arvoonsa – "Roskaa paloi uuneissa ja ruoantähteet söi ahnein lehmä"