Vieraskolumnit

Säätytalolla onnistuu aina

Hallituksen budjettineuvottelu eli budjettiriihi ei ole pitkään aikaan ollut mikään aito neuvottelu. Siitä on tullut näytelmä, jonka sankari on aina pääministeri ja hänen urheat ministerinsä.

Lopputulos tiedetään jo ennakolta. Päätösinfossa ilmoitetaan, että riihi on jälleen kerran ollut suuri menestys ja osoitus hallituksen saumattomasta yksimielisyydestä, poliittisesta taidosta ja viisaasta taloudellisesta vastuullisuudesta.

Tänä vuonna riihelle oli varattu kaksi päivää, mutta – yllätys, yllätys – homma olikin taputeltu päivässä. Ministerit kokoontuivat kehumaan aikaansaannostaan päivän etuajassa, koska pääministeri Antti Rinteen (sd.) piti ehtiä Ranskaan tapaamaan presidentti Emmanuel Macronia.

Tämä oli tietysti tiedossa jo ennen kuin avajaiskahvit hörppäistiin Säätytalolla. Ennakkopuheet kahden päivän riihestä olivat pelkkää teatteria, minkä varmasti kaikki jo etukäteen tiesivät.

Tosiasiassa budjetin sisältö on lyöty lukkoon jo paljon aikaisemmin. Tällä kertaa hallitusneuvotteluissa.

Vaalikauden edetessä valtiovarainministeriön rautahampaisten virkamiesten paimentama kehysbudjetointi pitää ryntäilevät ministerit aisoissa koko vuoden. Budjettiriihi kuitenkin tarvitaan poliittisen sesongin lähtölaukaukseksi ja hallituksen propagandaosaston syystuotantokauden avaukseksi.

Myös oppositio tarvitsee budjettiriihtä. Se ei saa konettaan käytiin, jos ei pääse heti eduskunnan syysistuntokauden alussa esittämään välikysymystä jostakin budjetin kuohuttavasta osa-alueesta. Tällä kertaa se on työllisyys.

Oli sellainenkin aika, kun budjettiriihi oli ihan aito neuvottelu, jossa hallituspuolueet aivan oikeasti väänsivät kättä määrärahoista ja veroista.

Jurkkaa oli tietysti silloinkin mukana. Kun Smp oli hallituksessa, lehtien politiikan toimituksessa osattiin odottaa puhelua joskus loppuviikosta. ”Tämä hallitus muuten kaatuu kohta”, puolueen politrukit supattivat.

Jos kriisiä ei ollut, se tehtiin. Pieni hallituksen sisäinen kahakka nostaa alakynteen jääneen puolueen profiilia kummasti. ”Kyllähän me yritimme, mutta isot puolueet jyräsivät!”

Ennen läppäreitä ja digiaikaa numeroja pyöriteltiin yön pimeinä tunteina taskulaskimilla, ellei peräti helmitaululla. Eipä ihme, että eräänä yönä sosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtasen (kesk.) avustajakunnassa huomattiin, että pääluokasta oli kokonainen miljardi hukkateillä. Jostakin se löytyi aamuun mennessä ja lopulta hallitus saattoi kokoontua päätösinfoon julistamaan, kuinka neuvottelu silläkin kertaa oli ollut täydellinen menestys.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Poliitikko – väärinymmärretty nero

Voi sateentekijöitä!

Pekan pyssystä: Viisikko ja Oodi ilolle