Vieraskolumnit

Aronia on sellaisenaan suuta vääntävän karvas ja "kuivakka" marja – "Hunajan ja leipäjuuston kanssa ne menevät kyllä alas"

Aronian marjojen siivoamiseen saa helposti kulumaan koko illan ja pakastimen.

Ystäväni kysyi viattomasti, haluaisinko aronian marjoja. Hänen neljä pensastaan kun tekivät satoa tänä vuonna runsain mitoin. Vastasin myöntävästi, sillä edellisvuonnakin olin saanut muutaman pussillisen.

Ystävä tuli käymään. Kysyi, mistä ovesta marjat voi tuoda. Siinä vaiheessa olisi hälytyskellojen pitänyt soida.

Marjoja oli kaksi valtavaa laatikollista. Silmäni levisivät.

Ilta sujui lähes rattoisasti aronioita siivoamalla. Kolmannen tunnin kohdalla alkoi tahti tosin hiipua.

Pakasterasiat alkoivat loppua. Sitten loppui myös tila pakastimista. Mitään muuta ei enää mahtuisi. Kauhistuin. Entä sienet? Puolukat? Talven pilkkiahvenet?

Olin aiempina vuosina keittänyt herkullista sosetta omenoista ja aronioista. Tänä syksynä alueella oli hyvin huono omenasato, joten sekin suunnitelma kariutui. Toki soseenkin säilömiseen sitä pakastintilaa tarvittaisiin. Sain ystäviltä haalittua jokusen kilon omenoita - siis soseen keittoon.

Laitoin reilusti aronioita joukkoon, enemmän kuin normaalisti. Jopa niitä jo pakkasessa olevia. Sain siten tilaa soserasioille. Osan valmiista soseesta ulkoistin takaisin ystäville. Ilahtuivat.

Aronia on sellaisenaan tunnetusti suuta vääntävän karvas ja "kuivakka" marja. Voin kokemuksesta sanoa, että kaikkeen tottuu. Jopa aronian makuun. Hunajan ja leipäjuuston kanssa ne menevät kyllä alas. Hitaasti, mutta kuitenkin.

Ja smoothiessahan toimii mikä vain. Jopa karvas superfood.

Ystäväni luultavasti kysyy taas ensi syksynä, haluanko aronian marjoja. En ole vielä päättänyt, mitä vastaan.

Kirjoittaja on Kantrin graafikko.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Jääkaapissani on kaali, joka ei ota loppuakseen

Kaalipula törmäytti kesäkurpitsaan

Torakat viihtyivät mikrossa silloinkin kun se oli päällä – silti onnistuin leipomaan pullaa myös australialaisessa keittiössä