Vanhan maalaiselämän piirteet nousevat uuteen arvoonsa – "Roskaa paloi uuneissa ja ruoantähteet söi ahnein lehmä" - Vieraskolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Vanhan maalaiselämän piirteet nousevat uuteen arvoonsa – "Roskaa paloi uuneissa ja ruoantähteet söi ahnein lehmä"

Hengähdyspaikka: Minna Kettunen kirjoittaa kasvaneesta jätemäärästä ja kierrätyksestä.

Meillä on kompostisanko, omat pussit muovi-, lasi- ja metallijätteille, omat kassit paperi- ja pahvitavaralle ja poistotekstiileille, laatikko uunin sytykkeiksi sopivalle roskalle sekä pussi sekajätteille. Tätä souvia pyörittäessäni tulee joskus mieleen lapsuuden kotitalon roskapussi. Se oli pieni, sillä jätettä ei paljon kertynyt. Ehkä muistikuvani on hieman romanttinen. Joka tapauksessa roskaa paloi uuneissa ja kevätsiivouksen nuotiossa, ja ruoantähteet söi ahnein lehmä.

Joskus 1980-luvulla isä puuskahti kaupalta tultuaan: ”Tämä aika on yksi muovitörppöjen aika!” Tuo vanhan kansan edustaja, kaiken kierrättäjä ja korjaaja, tunsi vastenmielisyyttä kertakäyttöisiin muovitörppöihin.

Nykyisin muoviin taitaa tuntea vastenmielisyyttä suuri osa maailmaa. Ainakin he, jotka ovat nähneet uutiskuvia muovisaastetta sisuksiinsa saaneista, kituvista valaista.

Aikanamme vanhan maalaiselämän piirteitä ja taitoja nousee uuteen arvoonsa. Mutta vaikka olisi tyystin ostamatta muovitörppöjä ja -pusseja, kasvattaisi ja pyytäisi itse kaiken ruokansa ja käyskentelisi pelkästään itse kasvatetuista pellavista tehdyissä vaatteissa, ei voisi yksin ratkaista maaseudun, maan ja maailman ongelmia. Mielenrauhan ja hyvän olon kuitenkin saa, jos pyrkii toimimaan siten, minkä ymmärtää oikeaksi ja mihin rahkeita riittää. Enempää ei voi keneltäkään vaatia.

Jätteet ja siivous tuntuvat arkisille asioille, mutta niistä voi löytää sekä taloudellisen että syvällisen ulottuvuuden. Jätteiden lajittelun tehostumisen myötä jäteauton lasku on pienentynyt. Lajiteltuja jätteitä hyödynnetään yhä tehokkaammin. Enää ei ole roskakuskeja vaan kierrätysraaka-aineiden kuljettajia.

Ai miten siivous voi olla syvällistä? Ainakin lattiakaivon puhdistus voi olla. Siinä kontallaan könöttäessä voi miettiä, mitä töhnää omasta sisimmästä löytyy. Mitä likaa sinne on kertynyt? Ehkä huonoja tapoja tai pahoja ajatuksia? Sanoja ja tekoja, jotka painavat mieltä ilman anteeksipyytämistä ja asian selvittämistä?

Kannattaa yrittää puhdasta jälkeä.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Lue lisää

Maatiloilta päätyy muovia luontoon, mutta määriä ja haittoja ei tiedetä – nykyisellään kierrätys on viljelijöille työlästä ja osin maksullista

Miksi me suomalaiset valitamme pimeästä ja synkästä vuodenajasta, kun toisella puolella vuotta meillä on kaikki tämä valo ja väri?

"Olen kuin laitumelle päässyt varsa, iloinen ja onnellinen. Ja työ maistaa kuin nuoret potut" – Muutamaan lauseeseen voi mahtua koko alkukesän ihanuus

Kuoleman kintereillä on helppo havahtua oman elämän todellisuuteen