Vieraskolumnit

Metsäsopuun pyöreässä pöydässä

Europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd) ehdotti Maaseudun Tulevaisuudessa reilu viikko sitten, että metsäalan toimijoiden tulisi kokoontua yhteisen pöydän ääreen pohtimaan metsien käytön tulevaisuutta.

Pidän ”pitkän Eeron” aloitetta perusteluineen kaikkineen viisaana.

Heinäluoman ”pyöreän pöydän” keskustelualoitteeseen kannattaa suhtautua vakavasti silläkin perusteella, että ehdotuksen tekijä on viime kevään EU- vaalien äänikuningas ja että hän on laaja-alaisesti verkottunut Suomessa ja maailmalla.

Europarlamentaarikon perustelut ovat pistämättömät.

Suomi on EU:n metsävaltaisin jäsenmaa. Maapinta- alastamme yli 2/3 on metsien peitossa. Suomella ei ole oikein varaa epäonnistua metsäpolitiikassaan. On monenlaisia riskejä.

Metsäpolitiikka on kansallisen päätöksenteon piirissä, mutta EU:n politiikka - esimerkiksi maankäyttö-, ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ilmasto- ja energiatavoitteet- vaikuttaa merkittävästi Suomen oman metsäpolitiikan edellytyksiin.

Suomi voi vaikuttaa EU:n sisällä tehokkaimmin, kun tai jos sen edustajat toimivat kaikissa vaikutuspaikoissa yhdensuuntaisesti. Hajanainen tai erimielinen esiintyminen heikentäisi asemaamme.

Euroopassa on yllättävän paljon vääriä käsityksiä Suomen metsäpolitiikasta. Metsiin kohdistuvien erilaisten, jopa vastakkaisten intressien yhteensovittaminen on nimenomaan tältä kannalta välttämätöntä ja viisasta.

Metsän käytön ja ilmastopolitiikan yhteensovittaminen - muita näkökulmia unohtamatta - aiheuttaa näinä aikoina jatkuvaa ristivetoa ja julkista kädenvääntöä. Laidalta toiselle tapahtuva huutelu on huonoin mahdollinen tilanne. Tälle on löydettävä rakentava vaihtoehto.

Heinäluoman ehdotuksessa oli konkreettinen esitys siitä, että maan hallitus ottaisi aloitteen pyöreän pöydän metsäkeskustelun järjestämisestä. Metsillä on ollut ja on niin laajakantoinen merkitys Suomelle ja suomalaisille, että vastuu koolle kutsumisesta kuuluu nimenomaan maan hallitukselle, joka on vastuussa kaikista tärkeistä asioista.

Pyöreään pöytään olisi perusteltua kutsua viranomaisten lisäksi ainakin metsäteollisuuden, metsän omistajien, luonnonsuojelujärjestöjen ja tutkijoiden edustus.

Kukaan ei kiistä metsien monialaista arvoa.

Taloudellisen hyödyn lisäksi monenlaiset ei-aineelliset metsäarvot ovat nousseet merkittäviksi. Se suunta on vahvistunut sitä mukaa kuin metsien omistaminen keskittyy viljelijäomistajien ulkopuolelle, kaupunkiomistajien käsiin.

Pyöreän pöydän keskusteluilla on tähdättävä suomalaisen metsäsovun rakentamiseen niin pitkälle kuin mahdollista. Yhteisen näkemyksen löytyminen antaisi pitkän aikajänteen varmuuden kaikille siitä, mihin metsiämme käytetään ja hoidetaan. Kannattaa yrittää, vaikka sovun rakentaminen vaikealta tuntuisikin.

Ja ennen muuta yhteinen näkemys antaa toimijoillemme Euroopassa vankan selkänojan ajaa yhdessä jakamiamme metsäintressejä.

Vielä yksi näkökohta. Meidän suomalaisten on syytä olla varuillaan metsätuhoista. Riskit niihin kasvavat. Keski- Euroopan ja Pohjois- Amerikan laajat metsätuhot ovat tiedossa. Ne ovat pelottavia näköaloja varsinkin havumetsävyöhykkeen maalle. Mahdollisten metsätuhojen seurauksia voi vain kuvitella.

Ilmaston lämpeneminen merkitsee kaiken muun ikävän ohella myrskyjä, kovia sateita ja muuta rasitusta metsillemme. Ne altistuvat aikaisempaa herkemmin tuholaisten massiivisille iskuille.

Tuholaisiskut on kyettävä etukäteen torjumaan niiltä osin kuin se on suomalaisten omissa käsissä. Näistäkin on hyvä puntaroida pyöreän pöydän keskusteluissa, joihin toivottavasti astellaan.

”Puulla parempiin päiviin”, sanottiin aikoinaan. Nyt kysymys on siitä, että huolehdimme metsien kunnosta ja kasvusta ja että sovitamme yhteen metsiin liittyvät arvolataukset ja odotukset.

Kun keskustellaan metsistä, silloin puhutaan tulevaisuudestamme. Siinä tarvitaan pyöreää pöytää.

Seppo Kääriäinen

Ministeri (kesk.)

seppoakaariainen@gmail.com

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tuhansia vuosia hirvenmetsästystä

Vihreitä ninjojako maailmaa puolustamaan

Osaamisen merkityksestä