Vieraskolumnit

Kuuntele kolumni Henni Laitalan lukemana: Tunnustus

Vimmani sinuun oli vähän pakkomielteinenkin, halusin nähdä sinut heti uudestaan. Se varmasti johtui osaksi siitä, että esitit niin vaikeasti tavoiteltavaa.

Sydämeni jätti yhden lyönnin välistä, kun näin sinut viime keskiviikkona. Se oli taianomainen hetki, aurinko loi viimeisiä kellerviä säteitään kuusien oksille. Illan kylmyys oli jo aloittanut hiipimisleikkinsä ympärillämme.

Kun katseemme kohtasivat, henkäisin syvään. Pääsit taas yllättämään minut. Juuri kun ajattelin, etten näkisi sinua enää. Siinä sinä olit. Täydellisenä ja säteilevänä.

Muistan elävästi ensitapaamisemme. Kun näin sinut ensimmäisen kerran, minut valtasi epäusko. Olo oli kuin lottovoittajalla. Tunne vaihtui nopeasti kiitollisuudeksi ja euforiaksi. Tajusin olevani korvia myöten ihastunut.

Vimma oli vähän pakkomielteinenkin, halusin nähdä sinut heti uudestaan. Se varmasti johtui osaksi siitä, että esitit niin vaikeasti tavoiteltavaa. Sellainen saa pään ihan pyörälle.

Suhteemme syvenee vuosi vuodelta. Et ole menettänyt tippaakaan lumovoimaasi. Vaatimattomuutesi, uskollisuutesi ja sitkeytesi ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Et ole niin kuin riikinkukkoilevat haperot, jotka välkkyvät elämöiden monien metrien päähän olemassaolostaan. Tai ylimieliset tatit, jotka pullistelevat arvokkuuttaan.

Et kaipaa valokeilaa itseesi, vaan piiloudut mielelläsi taustalle. Siellä sinun on hyvä olla, kuusen kainalossa lepäillen muhkealla sammalsängyllä.

Keltainen itsevarma vahveroserkkusi varastaa kaiken huomion jo heinäkuusta alkaen. Mutta hyvää kannattaa odottaa.

Sinä saatat minut joka vuosi talveen. Pidät kädestäni tiukasti kiinni lumentuloon asti. Olet syksyn viimeinen esiintyjä ennen kuin esirippu taas valahtaa alas.

Ja millainen esiintyjä oletkaan! Niin monikäyttöinen ja muuntautuva! Lautasella kannat roolisi itsevarmasti. Sivuosat näyttelet rutiinilla ja tuot syvyyttä annokseen kuin annokseen.

Pääroolissa pidät huolen, että kenellekään ei jää epäselväksi, kuka on aterian tähti, sillä omintakeista vahvaa makuasi ei voi unohtaa.

Sinut on luokiteltu helpoksi aloittelijan sieneksi. Älä loukkaannu. Sehän vain tarkoittaa, että joka vuosi saat ihailijakerhoosi monta uutta jäsentä. Se kyllä saa minut vähän mustasukkaiseksi.

Helpon sienen maine johtunee myös siitä, että odotat uskollisena samassa paikassa vuodesta toiseen. Sitäkään ei kannata hävetä!

Mutta ethän sinä vähästä säikähdäkään. Sinua ei haittaa hiukan pomppuinen matka sienikorissa eikä pieni oleilu jääkaapissa. Miten pitkämielinen oletkaan.

Lähes vuoden odotus on takanapäin ja on tullut taas se aika vuodesta, kun saan nauttia seurastasi. Kieltäydyn voivottelemasta sadetta, pimeyttä, kylmyyttä tai yhteisen aikamme vähyyttä, sillä jokainen hetki kanssasi on arvokas, oi suppis supsukkaisein.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Keittiön kahtiajako – voit kuunnella kolumnin myös Hennin kertomana

Kuuntele kolumni Hennin kertomana: Pieni pannuperhe

Kuuntele kolumni Hennin kertomana: Pitkä, kylmä odotus