Vieraskolumnit

Mitä sanoisit ­kaverille nyt?

Meidän on kuitenkin usein vaikea hellittää ja huolehtia itsestämme myötätuntoisesti. Oma sisäinen äänemme on ikävää seuraa.

Kuka on elämäsi tärkein vaikuttaja? Kenen kanssa sinun kannattaisi ystävystyä? Kuka vastaa työsi alituisesta arvioimisesta ja lisää tehtäviä ja projekteja työlistaan?

Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on tietenkin "sinä itse". Sinä vastaat lopulta siitä, mitä itseltäsi vaadit. Mikään ulkoinen tekijä ei saa sinua hermostumaan, jos oma mielesi kertoo, että olet riittävän hyvä ja kaikki on hyvin.

Voimavarojen, jaksamisen ja onnellisuuden vaalimiseksi jokaisen kannattaisikin ennen kaikkea tutustua itseensä ja ryhtyä oman itsensä parhaaksi ystäväksi.

Ihminen kuitenkin on harvoin itsensä paras kaveri. Myös tutkimustieto kertoo, että olemme usein itsellemme vaativampia kuin olisimme toisille. Voit testata tätä miettimällä, mitä sisäinen äänesi sanoo sinulle, kun olet sairaana?

Sanooko se: "Tuhat asiaa tekemättä vielä, pitää nyt jaksaa ja pinnistää ainakin viikonloppuun asti!"

Vai sanooko se niin kuin sanoisit hyvälle kaverille: "Hei, näytät vähän kipeältä. Mene nyt ihmeessä petiin ja lepää. "

Monet mielemme taipumuksista liittyvät evoluutioon – elintärkeisiin tarpeisiimme säilyä hengissä, jatkaa sukua ja pysyä lauman jäsenenä. Niin myös liiallinen vaativuus itseä kohtaan: kriittisen sisäisen äänen hyvä alkuperäinen tarkoitus on pitää meidät turvassa. Se kehottaa pinnistelemään, pysymään muiden suosiossa ja olemaan valittamatta turhasta.

Mutta olisiko sisäisistä vaatimuksista ja turhista huolista irti päästäminen sittenkin viisainta, mitä voisit juuri nyt tehdä? Stressaantuneina ja itsekriittisinä emme nimittäin millään tavalla ole parhaimmillamme ratkaisemaan nykyarkemme ongelmia, jotka usein vaativat yhteistyötä, luovuutta, vuorovaikutusta, sinnikkyyttä ja uuden oppimista.

Meidän on kuitenkin usein vaikea hellittää ja huolehtia itsestämme myötätuntoisesti. Oma sisäinen äänemme on ikävää seuraa: se vaatii, jankuttaa, marisee ja jopa syyttää meitä. Siltä saa melko harvoin kiitosta, arvostusta tai huolenpitoa.

Kuitenkin oma sisäinen ääni on yksi niistä harvoista asioista, joihin maailmassa voi vaikuttaa. Se on sisälläsi, osa sinua. Muuttamalla sisäistä ääntään myötätuntoisemmaksi voi vaikuttaa koko ajattelutapaansa ja parantaa jaksamistaan – tulla pienin askelin itsensä ystäväksi ja nauttia elämästä vapaammin.

Itsemyötätunto tarkoittaa taitoa suhtautua itseensä ystävällisesti vaikeissa hetkissä. Jos kykenee olemaan itselleen myötätuntoinen, on tutkimusten mukaan usein tyytyväisempi elämäänsä ja kestää haasteita paremmin.

Itselleen myötätuntoisen on helpompi yrittää, koska hän osaa myös epäonnistua. Ei tarvitse pelätä, että sen jälkeen, kun on ottanut riskin ja yrittänyt jotakin uutta, saisi kuunnella koko illan päänsisäistä sättimistä.

Sen sijaan voikin kuulla itseltään jotakin kannustavaa, inhimillistä, jopa arvostavaa tai kiittävää: "Olemme kaikki ihmisiä. Virheet ja epäonnistumiset kuuluvat nekin elämään. On rohkeaa yrittää ja etsiä."

Itsemyötätunnon harjoittaminen on melko vaativa taito. Etenkin stressin ja uupumuksen hetkillä meidän on vaikeaa saada etäisyyttä omaan mieleemme. Silloin perspektiivi kapeutuu ja ajatukset kiertävät kehää.

Onneksi missä tahansa tilanteessa voi alkaa harjoitella myötätuntoisemman näkökulman ottamista. Helpoimmin se käy, kun ajattelemme jotakin toista ihmistä samankaltaiseen tilanteeseen kuin missä itse olemme nyt.

Jos hyvällä ystävälläsi tai kollegallasi olisi juuri nyt sama huoli tai haaste kuin sinulla, mitä sanoisit hänelle? Miten kuuntelisit, miten kannustaisit? Voit harjoitella myötätuntoista näkökulmaa kirjoittaen inhimillisiä, kannustavia lauseita paperille tai sanoen niitä ääneen.

Usein näemme kaverimme muutenkin vähän kauniimmassa valossa kuin itsemme. Miten kaveri on taitava työssään, hän on kärsivällinen vanhempi ja leipoo mokkapaloja jalkapalloseuran myyjäisiin. Hän hoitaa vanhoja vanhempiaan ja vie koiraa ulos räntäsateessa.

Huomaatko näitä samoja hyviä ominaisuuksia itsessäsi? Mistä voisit antaa itsellesi pisteitä ja kiittää hieman? Mitä kaikkea sinä olet tällä viikolla osannut, jaksanut, muistanut, kantanut, hakenut, vienyt, tuonut, korjannut, siivonnut, huolehtinut? Mitä kaikkea olet rakastanut ja vaalinut?

Huolten ja vaatimusten keskellä on hyvä hengittää rauhallisesti, puhaltaa pitkiä uloshengityksiä ja huomata olevansa juuri nyt turvassa. Mieli laukkaa ehkä villinä, mutta todellista hengenhätää ei nyt kuitenkaan ole.

Sitten voi palata siihen, mikä tuo myötätuntoista näkökulmaa: ajatukseen hyvästä ystävästä, työkaverista tai vaikka juuri alalle tulleesta nuoresta kollegasta, joka painii samankaltaisten ongelmien kanssa kuin sinä.

Miten lohduttaisit? Minkä neuvon antaisit? Miten kiittäisit, miten tsemppaisit? Sano sitten sama itsellesi ja katso, mitä tapahtuu.

Kirjoittaja on espoolainen kirjailija ja kouluttaja, kahden kouluikäisen lapsen äiti ja metsänystävä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ärtymystä, flunssia, muistin pätkimistä - Uupuminen on elimistölle todellinen kriisi

Oikeasti tärkeät asiat unohtuneet

Aikamme uusia ilmiöitä