LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Vieraskolumnit

Tuhansia vuosia hirvenmetsästystä

Ensimmäinen kaato jää jokaisen mieleen. Aivan kuten hirven kohtaaminen metsässä muutenkin.

Hossan kansallispuistossa Suomussalmen ja Kuusamon rajalla on kallioseinämä, johon muinaiset metsästäjät ovat kuvanneet onnistuneen hirvijahdin.

Kolmiopäiset tikku-ukot levittelevät käsiään primitiivisten hirvihahmojen seassa.

Joskus, 3 500–7 000 vuotta sitten, paikalla kaadettiin ehkä useampikin hirvi. Saalis oli sen verran komea, että verestä ja punamullasta sotkettiin tahmea seos, jolla tapahtumat maalattiin jyrkkään kiviseinämään.

Kuka tietää, ehkä hirvet ajettiin juuri jyrkänteen huipulta alas kymmenien metrien pudotukseen.

Hirvi oli silloin mahtisaalis. Se takasi kaatajalle ja tämän perheelle ja koko jahtiporukalle ravintoa pitkäksi aikaa, yli ankaran talven. Myös saaliin muut osat – nahka, sarvet, luut – otettiin hyötykäyttöön.

Hirvisaalis on edelleen merkkitapaus, joka jää metsästäjän mieleen. Nyt ei piirrellä verisiä merkkejä kallioseinään, vaan kännykkäkamerat näpsyvät ja kuva siirtyy metsästäjän digitaaliseen arkistoon. Ei kaatoja niin kovin monta yhden tavallisen metsästäjän kohdalle tule.

Ensimmäinen kaato jää jokaisen mieleen. Aivan kuten hirven kohtaaminen metsässä muutenkin. Se on arka ja herkkävaistoinen eläin, jota ei jalkamies helposti pääse näkemään pusikoissa rymistellessään.

Kerran jouduin jahdissa aivan hirvitokan eteen. Eteenpäin ei ollut lupa ampua, koska ajomiehet olivat jo lähellä. Silloin iso, sarvipäinen hirvisonni rymisteli kahden mullikan kanssa pakkasen kovettamaa suota kohti ojaa, jonka varrella istuin reppujakkaran päällä kivääri polvilla.

Hirvet seisahtuivat aivan ojan viereen passipaikan eteen, muutaman metrin päähän. Sonni puhalteli sieraimistaan äkäisiä höyrypilviä ja katseli alaviistoon honteloa metsämiestä, joka hermostuneesti hypisteli kivääriään.

Jos sonni olisi päättänyt hyökätä, se oli jyrännyt minut latuskaksi alle aikayksikön. Pienen tuumaustuokion jälkeen hirvi kuitenkin kääntyi ja lähti rauhallisesti astelemaan ojan vartta pitkin toiseen suuntaan. Sinne ne katosivat, pieneen männikkoon suon reunalle. Syketasoni normalisoitui vasta autolla.

Hirvimetsällä tuntee olevansa osa pitkää suomalaista jahtiperinnettä. Lenkki ketjussa, joka ulottuu Hossan värikalliolle, ehkä paljon kauemmaksikin muinaishistorian hämärään.

Huolimatta moderneista aseista, radiopuhelimista ja goretex-vermeistä, hirvenmetsästys on edelleen loppujen lopuksi samaa primitiivistä jahtia kuin tuhansia vuosia sitten. Saalis ei ole koskaan varma. Siksi sitä osaa arvostaa, kun joskus onnistuu.

Hirvisaalis on edelleen merkkitapaus, joka jää metsästäjän mieleen.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Turhautumista ja vahvistusharhaa

Matkailu avartaa – metsästäjääkin

Vaikeinakin aikoina metsäteollisuus on säilyttänyt siekailemattoman tyylinsä