LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Vieraskolumnit

Taistellaan läpi vuoden pimeimpien hetkien

"Vajaan kahden kuukauden päästä on vuoden valoisin juhla! Havainto saa minut hymyilemään."

Tänne kotikaupunkiini Ouluun saapui viime viikonlopun paikkeilla talvi. Yöllä lämpötila laski viiteen pakkasasteeseen ja aamulla tiet olivat liukkaat ja maa valkoinen.

Vanha autonrotiskoni päätti vastustaa heti talventuloa, eikä suostunut starttaamaan. Se vain yskähteli muutaman kerran, kunnes ilmoitti siirtyvänsä talviunille.

Tuttu tunne itsellekin näin pimeän ajan koittaessa. Nokka vuotaa, flunssa vaivaa ja petiin jääminen tuntuu houkuttelevalta. Voi, kun voisikin vain hypätä tämän pimeimmän ajan yli ja herätä levänneenä, kun kevätaurinko alkaa lämmittämään.

Mutta eihän se meillä ihmisillä niin mene. Joka päivä täytyy nousta sängystä, arjen askareet on pakko hoitaa – satoi tai paistoi. Ruokakaupassa on käytävä, navettatyöt hoidettava, lapset vietävä päiväkotiin, töihin mentävä; mitä kaikkea nyt kenenkin arkeen mahtuukaan.

Kun sitten kitisevällä pyörälläni vinttasin kohti kirkkoa ja mietin tulevia työtehtäviäni, älysin, että joulu on ihan kohta. Vajaan kahden kuukauden päästä on vuoden valoisin juhla! Ja sen jälkeen päivä alkaakin jo pitenemään ja aurinko näyttäytyy.

Tuo havainto sai minut hymyilemään. Joulunilo ja -valo poistaa kokonaan tämän nykyisen pimeyden.

Kristuksen syntymäjuhla muistuttaa, että ikuisen elämän ja rakkauden valo ympäröi meidät itse asiassa koko ajan , vaikka emme sitä näkisikään. Joulun lapsesta valo säteilee ympärilleen. Ilosanoma vetää puoleensa kuin aurinko, jota kohti haluamme kääntää kasvomme.

Sanonta sanoo: Kaikkein pimeintä on juuri ennen kuin kirkastuu. Pimeästä hetkestä täytyy siis vain taistella läpi, luottaen että se olotila ei ole pysyvä.

Ja kun vain avaamme silmämme ja sydämemme voimme nähdä jo nyt joulunvalon niin hämärässä navetassa kuin kaupan jonossa seisoessamme. Kaikkein synkimpänäkin hetkenä me saamme luottaa siihen, ettei mikään pimeys voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.
Pimeästä hetkestä täytyy siis vain taistella läpi, luottaen että se olotila ei ole pysyvä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Yhteinen peruskirja – Jumalan sana ei ole pelkkää tekstiä Raamatussa

Mietin kaikkia maailman äitejä, jotka eivät voi tyynin mielin peitellä iltaisin lapsiaan nukkumaan

Lapin matkailussa on toinen joulu helmikuussa