LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Vieraskolumnit

Niin on jos siltä näyttää

Eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd) tarttui toissapyhänä (HS 27.10.) ärhäkästi kansanedustajien keskustelu- ja toimintatapoihin. Hän kertoi, ettei enää katsele huutamista ja möykkäämistä istunnoissa.

Eduskuntaryhmien puheenjohtajat myötäilivät heti tuoreeltaan Haataisen kannanottoja. Henkilöön käyvä ivallinen sivaltaminen on tullut yhä liian yleiseksi, sanoivat ryhmäjohtajat.

Muutos ikävämpään suuntaan on tapahtunut jo ennen nykyistä eduskuntaa. Moni liittää asenteiden ja puheiden kärjistymisen somessa esiintyvään iljettävään kielenkäyttöön.

Parlamentti on puhumisen ja päättämisen ykköspaikka tasavallassa. Perustuslain 31 pykälän mukaan kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti. Se kertoo selkeän suunnan edustajan käyttäytymiselle, jos sen haluaa oikein ymmärtää.

Eduskunta ei ole leikkimisen paikka. Siellä käsitellään tärkeitä, monimutkaisia ja ristiriitaisiakin asioita. Ja siihen kuuluu tarvittaessa myös kova kielenkäyttö. Puolueiden ja edustajien on saatava esittää käsityksensä värikkäälläkin tavalla. Mutta sanomisessa on yksi raja, jota ei kannattaisi eikä pitäisi ylittää: on kunnioitettava toista edustajaa.

Kielenkäyttöhän paljastaa puhujan sisimmän ajattelu- ja asennemaailman. Niin on jos siltä näyttää. Sitä puhut, mitä ajattelet.

Välihuudot ovat eduskuntakeskustelujen piristys. Välihuuto on tykkänään eri asia kuin mölyäminen. Kaikista ei ole osuviin välihuutoihin. Se on taitolaji, joka on vain harvojen hallussa. Välihuudoissakin edustajaa tulee paljastaneeksi paitsi osaamisensa tason myös perimmäisen ajatusmaailmansa. Huumorilla höystetty itsekriittinenkin välihuuto on politiikkaa parhaimmillaan.

Eniten kansalaiset huomauttavat eduskunnan hälystä ja huutamisesta, joka on puhujan kannalta viheliäistä. Edustajan häiritsemisestä on tullut yleistä. Edustajan on saatava sanoa asiansa ilman että sitä häiritään suoranaisella mölyämisellä. Siihen on puututtava, ja se on puhemiesten yksiselitteisellä vastuulla.

Oma harmituksen aihe on puhujan tarkoituksellinen väärinymmärtäminen. Puhujaa vastaan sivalletaan asioista, joita hän ei ole puhunut eikä ainakaan tarkoittanut. Tämä halpamainen ilmiö on yleistynyt 2000- luvulla.

Torstain kyselytunti on eduskunnan näyteikkuna kansalaisiin päin. Eduskunnan istuntoja voi toki seurata muulloinkin. Voi olla, että varsinkin kyselytunti provosoi joitakin edustajia räyhäkkääseen esiintymiseen. Onhan se ilmaista julkisuutta. Vaalikampanjoinnista on tullut jatkuvaa.

Puhemiesten ja puhemiesneuvoston tehtävänä on huolehtia siitä, että edustajien puheet pysyvät perustuslain määrittelemissä puitteissa. Varapuhemies Haataisen ulostulo oli tässä mielessä myönteinen uutinen.

Kansanedustajien käyttäytyminen on ollut läpi eduskunnan historian luupin alla. Ja eduskuntaa on aina arvosteltu asiasta ja asian sivusta. ”Kettufarmi” oli äärioikeiston, Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) käyttämä pilkkanimi eduskunnalle 1920- ja 1930- luvuilla.

Eduskunnan puhemies Kyösti Kallio korosti juuri kettufarmi- herjaamisten aikoihin itse kunkin edustajan omakohtaista vastuutta eduskunnan arvovallan vaalimisessa. Parasta olisi, että edustajan oma suhteellisuudentaju ja itsekontrolli toimisivat.

Nyt meneillään olevan kriittisen keskustelun rinnalla on muistettava se, että useimmat edustajat pysyvät asiassa ja suhtautuvat kollegoihin kunnioittavasti. Valiokunnissa tehtävä työ, joka on eduskunnan päättämisen kovaa ydintä, tapahtuu pääosin asiallisesti. Onhan sielläkin tapahtunut poikkeuksia, kuten viime vaalikaudelta muistetaan.

Eduskunta on 100- vuotiaassa tasavallassa valtiollisen elämän keskuspaikka. Kansanedustaja on kansanvallan ja tasavallan palvelija, jonka puheiden ja käyttäytymisen tulee heijastella tätä arvokasta asemaa. Arvokkuus on muuta kuin pönötys.

Yhtä asiaa kaipaa: puoluejohtajien linjapuheet, jos sellaisia pidetään, olisi hienoa kuulla eduskunnan täysistunnossa, tasavallan ytimessä.

Seppo Kääriäinen

ministeri (kesk.)

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Jos valheesta ei jää ajoissa kiinni, saattaa tie aueta vaikkapa eduskuntaan

Kohti kestävämpää metsäpolitiikkaa

Päiväunille? "Eihän sitä nyt keskellä päivää kehtaa makkuuttaa!"