Vieraskolumnit

Yhteinen peruskirja – Jumalan sana ei ole pelkkää tekstiä Raamatussa

Raamattu on yli tuhannen vuoden aikana syntynyt kirjakokoelma, jonka eri osilla on erilaista painoa.

”Tulisi kuitenkin muistaa, että kaikki Raamatun selittäminen on tulkintaa ja ettei tässä maailmanajassa koskaan päästäne sen tulkintakysymyksissä yksilöllisestä rajoittuneisuudesta.”

Luin äskettäin Osmo Tiililän pienikokoisen Suomalaista kokemuskristillisyyttä -kirjan (1964). Tuo lainaus on sieltä. Tulipa luetuksi, ostin kirjasen alennusmyynnistä jo 1970-luvulla, mutta lukematta se oli jäänyt.

Tiililä (1904–72) oli dogmatiikan eli uskonopin professori. Omakin kuvani hänestä on samansuuntainen kuin Wikipedian:

”Tiililästä tuli kirkon konservatiivisen opposition teräväsanainen johtaja, kiistelty hahmo ja kirkon ankara arvostelija. Hän arvosteli kirkkoa hengellisen tehtävän laiminlyömisestä ja keskittymisestä yhteiskunnallisiin kysymyksiin.”

Tiililä oli peräti oppinut mies ja monien hengellinen auktoriteetti. Kun hän kirjoittaa kursiivilla, että kaikki Raamatun selittäminen on tulkintaa, kysymys on harkitusta kannanotosta.

Toisaalta Tiililä ei totea mitään ihmeellistä. Raamattu on yli tuhannen vuoden aikana syntynyt kirjakokoelma, jonka eri osilla on erilaista painoa. Luterilainen kirkko on pitänyt tulkinnan avaimena sitä, miten mikin kohta ”ajaa Kristusta”.

Toisaalta yksi jos toinenkin harras kristitty jättäisi Tiililän virkkeen mieluummin toistamatta. Jos nimittäin kaikki Raamatun selittäminen on tulkintaa, avautuuko samalla mahdollisuus kyseenalaistaa tai jopa poisselittää sekin, mikä kristillisessä uskossa on kaikkein olennaisinta?

Raamatun arvovaltaa kristinuskon peruskirjana ei kuitenkaan voi suojata sillä, että väittäisi vastaan Tiililälle. Parempia keinoja on kaksi.

Ensimmäinen on Raamatun tieteellinen tutkimus, joka Suomessa muuten on kansainvälisestikin korkealla tasolla.

Toinen on kirkon ja koko kristikunnan yhteinen kokemus ja lukutapa. Jumalan sana ei ole pelkkää tekstiä kirjassa. Se on kussakin tilanteessa elävää ja julistettua – ja aina siis tulkittua ja sovellettua.

Tutkittu ja yhdessä tulkittu Raamattu varjelee ”yksilölliseltä rajoittuneisuudelta”. Se puhuttelee meitä eikä vain minua.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Luottamus aseveljiin toi valoa sodan synkkyyteen – sitä valoa kaivattaisiin myös tämän päivän Suomessa

Kaikkihan me uskallamme puhua vanhuksille – mutta meidän pitäisi puhua nuorillemme myös

Pikkukakkonen voi olla lapselle ymmärrettävämpi aikamääre, kuin puoli tuntia