Vieraskolumnit

Talvisota

Itsenäisyyspäivän lähestyessä mieli kääntyy historiamme kohtalonaikoihin.

Toissapäivänä tuli kuluneeksi 80 vuotta 105 päivää kestäneen talvisodan alkamisesta. Neuvostoliiton sotajoukot työntyivät laajalla rintamalla Suomen rajan yli, ja kaupunkejamme pommitettiin.

Neuvostoliitto ei julistanut sotaa, se hyökkäsi. Se perusti saman tien Terijoelle Otto Wille Kuusisen nukkehallituksen.

Euroopassa oli käyty sotaa jo pari kuukautta. Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan. Suomessa eläteltiin hallitusta myöten toiveita siitä, että eihän Keski- Euroopassa riehuva hulluus yllä meihin saakka ja että Neuvostoliitto ei hyökkäisi.

Vaikka näin oli, Suomi kohtasi vihollisen hyökkäyksen kuitenkin ainakin puolittain valmistautuneena. Suomen johtohenkilöillä oli vihiä Hitlerin ja Stalinin aikeista.

Itärajan tuntumassa tehtiin kesän innokkaasti linnoitustöitä. Rakennettiin Mannerheim-linjaa. Ylimääräisiä kertausharjoituksia voi pitää perustellusti liikekannallepanona.

Stalinin tavoite oli, että puna-armeija valloittaa Suomen pikatahtiin: Helsinki haltuun ja maa kahtia Oulun tasalta. Stalinin käsky ei toteutunut.

Tohtori Pasi Tuunainen on kirjoissaan analysoinut suomalaisten joukkojen puolustustaitoja. Neuvostoliitolla oli murskaava määrällinen ylivoima, mutta sotataitojen osalta tilanne suomalaisissa sää- ja luonnonoloissa oli toisin päin.

Sodankäynti vaativissa talvioloissa ja kovissa pakkasissa sujui suomalaisilta. Puna-armeija ei ollut tottunut sotimaan järvien ja soiden pirstomissa metsämaisemissa.

Suomalaisen sinnikäs vastarinta toi torjuntavoittoja, mutta talvella 1940 voimat alkoivat ehtyä. Ranskan ja Englannin mahdollinen sekaantuminen tilanteeseen muutti asetelmaa: rauhan edellytykset syntyivät.

Moskovan rauha oli kova.

Itsenäisyyspäivän aikoihin palataan talvi- ja jatkosotiin. Kysellään, eikö olisi jo aika siirtyä sotien muistelemisesta muihin teemoihin ja varsinkin tulevaisuuskysymyksiin. Se on ymmärrettävä näkökulma.

Historian tunteminen ja tulevaisuuden sihtailu eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.

Talvisota on määritellyt olennaisella tavalla Suomen asemaa ja mainetta tällä maapallon kolkalla ja koko maailmassa. Suomalaiset tunnetaan omaperäisestä puolustuskonseptista ja -järjestelmästä.

Suomea pidetään sillanrakentajana, joka omien kokemustensakin pohjalta ajaa liennytystä ja hakee sovintoa kansainvälisiin kiistakysymyksiin.

Meidät tunnetaan poliittisesti taitavana maana, joka järjesti suhteensa entiseen viholliseen toimivalle kannalle. Suomi on tänään yhdessä Ruotsin kanssa Itämeren alueen ja pohjoisten alueiden oloja vakauttava valtio.

Talvisota osoitti yhteiskunnan sisäisen osallisuuden merkityksen nuoren tasavallan elämässä. Suomi nousi sisällis- ja vapaussodasta sittenkin nopeasti keskinäisen sovinnon tielle. Kuntavaalit järjestettiin jo vuoden 1918 lopulla.

Punamultahallitus A.K. Cajanderin johdolla vuonna 1937 oli osallisuuden kannalta iso ratkaisu.

Maareformi, torpparivapautus, teki oikeutta maattomille. Osallisuuden vahvistaminen loi pohjaa kansalliselle yhtenäisyydelle.

Talvisodan kokemukset varoittavat sinisilmäisyydestä. Ei pidä ajatella, että olemme ilman muuta suojassa, kun maailmalla rytisee. Omasta puolustuskyvystä on pidettävä kaikissa olosuhteissa hyvää huolta.

Viisaalla ulko- ja turvallisuuspolitiikalla on huolehdittava siitä, että ettemme joudu konfliktien kohteeksi emmekä osapuoleksi.

Meidän on syytä tuntea lähihistoriamme, myös sodat, niiden syyt ja seuraukset.

Hyvää Itsenäisyyspäivää.

Kirjoittaja on ministeri.

Omasta puolustuskyvystä on pidettävä kaikissa olosuhteissa hyvää huolta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

"Juodaan itsenäisyyspäivänä malja itsepäisyydelle – kotimainen maitolitra on sen nektaria"

Saamelaispuku on kaste-, hää- ja hautajaispuku: ”Pelleily kulttuurillamme loukkaa"

Ovatko tässä Linnan upeimmat puvut? Diplomaattien kansallispuvuissa loistavat historia ja käsityöperinne