Vieraskolumnit

Joululahjavallankumous on täällä – kuusen alle kääritään lahjakortteja ja lupauksia yhteisistä kylpyläreissuista

"Tavaroiden hankkimisesta ollaan siirtymässä yhä enemmän elämysshoppailuun", Sari Hyvärinen kirjoittaa Miljoona virkaa -kolumnissaan.

Käynnissä on valtava, onneksi verta vuodattamaton vallankumous. Globaali yhteiskuntamme pystyy kehittymään evoluutiossa huikein harppauksin tarttumatta aseisiin. Tällä kertaa mullistus näkyy omistamisen tarpeessamme.

Ihmiskunnan alkuhämäristä lähtien selviytymisemme takeena on ollut ahkera keräilymme. Olemme hamstranneet ensin marjoja ja lihaa, sitten viljaa ja jalokiviä, lopulta kultaa, vaatteita ja kodinirtaimistoa.

Ikean runsas käytävälabyrintti vetoaa vahvasti metsästäjä-keräilijäviettiimme: voimme noukkia keltaiseen rapinakassiin tavaraa kasoista kuin nälkäinen homo erectus kypsiä hedelmiä puista. Mutta vihjeet muutoksesta ovat havaittavissa jo jokapäiväisessä arjessammekin.

Se alkoi ehkä jo naapuriavusta. Siinä vaiheessa kun yhteiskäytön sijaan olisi ollut varaa vihdoin ostaa omakin, jätettiinkin ostamatta. Tuumittiin että pärjätäänhän sitä näinkin, kuin ruskeakastikemies konsanaan. Kun revoluutio johti talouden 400 sukkaparin hämmentyneeseen lajitteluhetkeen, karsimisesta tuli muotia, minimalismista kaunista ja yksinkertaisesta hyve.

Kuluttamista ei ole kuitenkaan lopetettu. Se on yhteiskuntamme talousrattaiden voiteluaine ja yksilön minäkuvan rakennusosa. Tavaroiden hankkimisesta ollaan siirtymässä yhä enemmän elämysshoppailuun. Irtainkin hankitaan entistä palvelunomaisemmin: automaattinen kuukausiveloitus kerrallaan sitoudutaan vaikkapa autoon siksi aikaa kun siltä tuntuu, mahdollisimman vähällä oman ajan ja energian panoksella.

Luontaisesti nopeimmat omaksujat, lapset, ovat saamassa jutun juonesta kiinni rivien välistä lukien, hiljaisia signaaleja soveltaen. Lelukuvastoja saatetaan katsella, mutta enää ne eivät ole unelmien rakennusainetta, joista luodaan kaksimetrisiä toivelahjalistoja. Nyt halutaan palveluita ja kokemuksia. Jos toivotaankin tavaraa, syynä on sen käyttö omien elämysten rakentamiseen.

Joululahjalista rakentuu tekemisistä ja kokemuksia tukevista vempeleistä. Pikku hiljaa tähän muuttuneeseen tavoitteeseen vastaavat niin mummit kuin kummitkin. Kuusen alle kääritään lahjakortteja, lupauksia yhteisistä kylpyläreissuista, Legolandin lippuja, taiteilijatarvikkeita harrastuksia varten, yksityisopetustunteja tehostettuun kasvuun.

Lahja onkin nyt lupaus tulevasta elämyksestä. Sisäinen kasvu ylimääräisen saaliin varuiksi luolan perälle kuivattamisesta tulevaisuudessa väikkyvän kokemuksen tähän hetkeen tuomaan tyydytyksentunteeseen joulukuvioitua korttia pidellen on huikea.

Omistamisen vallankumous on jo täällä. Myös joululahjojen suhteen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Äiti ei saa kuumaa kahvia eikä pääse vessaan yksin – ei perhe-elämä ihan niin kamalaa ole

Päiväunille? "Eihän sitä nyt keskellä päivää kehtaa makkuuttaa!"

Kotitöiden excelöinti voi tehdä onnelliseksi – "Pyykinpesu lapsiperheessä ei ole vain sitä, että tungetaan likaiset vaatteet pyykkikoneeseen ja laitetaan kone päälle"