Vieraskolumnit

"Entäpä, jos duunari ei haluakaan maksaa jäsenmaksua?"

Entäpä, jos hän persuna, kepulaisena tai peräti sitoutumattomana porvarina vierastaa liittonsa betonoitua vasemmistokomentoa?

Jos joltakin on jäänyt huomaamatta, politiikan ohessa myös työmarkkinat ovat nyt ihanasti sekaisin. Valtakunnansovittelijan toimistoon kannattaisi asentaa pyöröovi, sen verran vilkas trafiikki käy Bulevardilla.

Sekava asioiden tila on täysin työnantajien provosoimaa, jos uskomme viikonloppuna ärhennellyttä vasemmistoliiton puheenjohtajaa Li Anderssonia – ja miksi emme uskoisi.

Herrat ovat kasanneet liittokierrokselle pöyristyttäviä vaatimuksia, jotka on masinoitu ja koordinoitu Etelärannassa, vaikka vuorineuvoston kattojärjestön pitäisi omankin ilmoituksensa mukaan keskittyä nykyisin etupäässä esiopetukseen, vanhempainvapaisiin ja ilmastonmuutoksen vastustamiseen.

Pöpönä liittopöydissä vipeltää muun muassa vaatimus, että työnantajat eivät enää perisi ay-jäsenmaksuja suoraan duunarin palkasta. Miksi tämä on niin pöyristyttävää, sitä ay-pamput eivät ole pöyristykseltään pystyneet perustelemaan. Se vain on.

Käytännöllä on pitkät perinteet. Aikoinaan, kun ay-liikkeen herruudesta taisteltiin verissäpäin, järjestelyllä haluttiin tukea nimenomaan demarivetoisia voimia. Tätä ehkä Anderssonkaan ei muista. Vaikka viimeinenkin kommunistipuolue on poistettu puoluerekisteristä, ay-pamput haluavat silti jatkaa näppärää käytäntöä maailmantappiin.

Isot ammattiliitot ovat vauraita järjestöjä. Eivät ne pelkästään jäsenmaksujen varassa elä. Lonkerot ovat levittäytyneet muun muassa vuokra-asuntobisnekseen, josta muun muassa Teollisuusliiton Riku Aallon (sd.) paimentama Kojamo kerää vuosittain miljoonavoitot – vuokralaisten palkasta.

Hakaniemen ay-linnakkeessa suhtaudutaan varmaankin suurella vastenmielisyydellä ajatukseen, että jokaisena tilipäivänä liiton edustajan pitäisi kerätä joka ikiseltä jäseneltä maksut erikseen tehtaan portilla. Tämä on tietysti pelkkä vertauskuva, sillä nykyiseen digiaikaan duunari pystyy maksamaan jäsenmaksunsa siististi sisätiloissa – jos haluaa.

Tässä pulma onkin. Entäpä, jos duunari ei haluakaan maksaa jäsenmaksua? Entäpä, jos hän persuna, kepulaisena tai peräti sitoutumattomana porvarina vierastaa liittonsa betonoitua vasemmistokomentoa?

Myöhästyneiden jäsenmaksujen karhuamisprosessi todennäköisesti vain lisäisi ammattiliitoista eroamista? Järjestäytymisaste on jo nyt laskussa ja Loimaan kassan jäsenmäärä kasvussa.

Huolimatta miljoonavarallisuudestaan ja vahvasta poliittisesta vaikutusvallastaan ammattiliitojen itsetunto ei ole vielä sillä tasolla, että se tohtisi ihan itse lähestyä käsi ojossa duunaria ja pyytää tätä maksamaan jäsenmaksunsa. Antaa herrojen toimia kasöörinä.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Poliitikko – väärinymmärretty nero

Säätytalolla onnistuu aina

Voi sateentekijöitä!