Ilmastopakolaiseksi Pohjanmaalta - Vieraskolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Ilmastopakolaiseksi Pohjanmaalta

Elokuun alussa hanasta lakkasi tulemasta vesi.

Pesukone oli juuri pyörimässä. Pesulle olisi ollut tarkoitus mennä itsekin, sillä seuraavana aamuna oli työpäivä. Eläinten juoma-astiat olivat puolillaan.

Kanat pitivät aitauksessaan keskipäivän lepoa. Vuohi odotti lypsyä ja hevonen, se tietenkin kaatoi astiansa ja kolisteli nyt tyhjää kippoaan vaativana. Helle oli melkoinen, ja elukat ryystäisivät sankonsa tyhjäksi monta kertaa päivän aikana. Jos vettä siis tulisi.

Kaivo oli kuivunut. Kerta kaikkiaan se oli aivan tyhjä. Poikkeuksellisen pitkään kestäneet helteet ja kuivuus olivat sen ehdyttäneet. Näin ei ollut käynyt vuosikymmeniin.

Kun vettä ei tule hanasta, tajuaa, miten tärkeää on, että se tulisi. Vaikka tilallani on vain kotitarpeen verran eläimiä, vesihätä oli heti kestämätön. Onneksi on naapurin Keijo, jolla on niin hyvä ja syvä kaivo, että sieltä vesi ei lopu. Saimme hakea häneltä vettä kanistereilla. Helppo homma, ainahan sitä nyt muutaman päivän elää 1800-luvun malliin kantovedellä.

Yllättävän paljon vettä kuitenkin saa kantaa, vaikka sitä ei turhaan lotraisikaan. Jokaisesta vesitilkasta tulee myös arvokas, kun sen hankkiminen on vaivalloista. Hevoselle ei enää annettu mahdollisuutta kaataa astiaansa. Kanojen sotkema vesi kaadettiin marjapensasta virvoittamaan. Vuohen utareiden pesuveden kissa juo ihan mielellään. Vein pyykit itsepalvelupesulaan, jollaista olen käyttänyt viimeksi vuonna 2000, kun opiskelijaboksissa ei ollut pyykkikonetta.

Kun kuivuus jatkui, entisaikain vaivoittelun hohto himmeni ja paljastui karu totuus. Kaivoon tuskin ilmestyisi vettä ihan heti. Se voisi olla kuiva viikkoja ja kuukausia. Pahimmillaan se olisi lopullisesti ehtynyt. Pohdin, voisiko sellaisella maatilalla elää, jonne ei tulisi vettä? Ollaan vesijohtoverkon ulottumattomissa. Voisi kaivaa uuden kaivon, mutta entä jos pohjavettä ei maan povesta vain löytyisi? Ystäväni tokaisi, että sinähän olet kohta ilmastopakolainen. Joudut jättämään asuinseutusi sään ääri-ilmiöiden vuoksi.

Ei siinä mitään vitsikästä ole, vaikka naureskelimmekin. Ankarat sääilmiöt voivat aiheuttaa kaikenlaista meillä pohjolassakin. Usealla muullakin kuivui kaivo. Keskellä kesää tulvat hallayöt ja palelluttivat perunat. Minä ostin perunat lopulta kaupasta, mutta entä jos koittaa hetki, kun niitä ei ole sielläkään?

Ilmastonmuutoksesta puhutaan usein kuin se ei koskettaisi meitä vielä. Ehkä sitten joskus ja kenties se osuu tulevien sukupolvien nilkkaan. Se suuri rysähdys, ilmastonmuutos. Todellisuudessa se ei rysähdä, vaan nilkuttaa seuranamme jo nyt. Kaivon kuivuminen Etelä-Pohjanmaan maaseudulla pistää miettimään, miten turvassa me täällä kylmässä Suomessa lopulta olemme.

Naapurin kiva Keijo antoi meidän hakea kaivostaan vettä kuutiokaupalla kuukausia. Marraskuussa kaivon pinta vihdoin nousi. Voi sitä onnea, jonka hanasta virtaava vesi janoisessa aiheuttaa. Nähtäväksi jää, riittääkö sitä kevääseen.

Kirjoittaja Kirsi Haapamatti on vapaa toimittaja ja pienviljelijä

Lue lisää

Kyyneleitä ja koskettavia kohtaamisia

Länsi-Euroopassa ollut kuivinta vuosikymmeniin – viljat kaipaavat vettä

Ennätyskuivuus uhkaa puolittaa viljasadot

Kriisien synnyttämä epätietoisuus koettelee kovimmin nuoria yrittäjiä